perjantai 13. kesäkuuta 2014

Media - Taide

Olen työskennellyt kolmisen vuotta Saimaan mediakeskuksessa varhaiskasvatuksen mediapedagogina. Työni kautta olen päässyt myös lastenkulttuurikeskus Metkun työpajavetäjäksi.  Metkun kautta aukesi mahdollisuus päästä tekemään yhteistyötä Etelä-Karjalan taidemuseon kanssa ja nyt takana kaksi vuotta Metkun koordinoimaa kaupungin kulttuurilaitosten kulttuuripolkua. Tänä vuonna osa kulttuuripoluista liittyi myös Plan Suomen Lapsen oikeudet media- ja taidekuvissa -hankkeeseen.

Suunnittelimme ja toteutimme Viestejä verkkoon -työpajat taidemuseon amanuenssi Mona Taipaleen kanssa. Työpajat suunnattiin neljäsluokkalaisille ja ne pidettiin taidemuseon Vai ihmistä kohti –näyttelyssä. Näyttelyn neljä taiteilijaa, Eeva-Kaisa Jakkila, Jouko Lempinen, Juha Okko ja Jussi Valtakari olivat kukin kuvanneet ihmistä eri tyylein ja tekniikoin. Työpajojen tavoitteena oli kehittää lasten kuvanlukutaitoa niin taideteosten kuin mediakuvien osalta.  Työpajan teemaksi valittiin yksi keskeinen Lapsen oikeus, oikeus mielipiteeseen.

Taidetta...
Opastuksessa käytettiin VTS-menetelmää, jossa kuvaa käytetään ajattelun, vuorovaikutustaitojen, kulttuurisen kompetenssin, kielitaidon ja kuvanlukutaidon ja oppimisen välineenä. VTS  mahdollistaa ja antaa tilaa erilaisille ajatuksille ja mielipiteille ja niiden hyväksyminen auttaa lasta oman minäkuvan muodostamisessa. Osallistuin yhteistyökumppanien kanssa Planin järjestämään VTS-koulutukseen, joka vahvisti toimintatapaani omassa työssäni.

Museolla vedimme Monan kanssa kumpikin erillisen työpajan, joissa pohdittiin näyttelyn pohjalta viestin välittämistä toiselle ihmiselle ja oman mielipiteen esilletuomista Lapsen oikeuksien -sopimuksen näkökulmasta. Kummassakin pajassa teimme yhteisötaideteokset yhdistellen kuva-, sana- ja mediataidetta. Mielipiteet kirjoitettiin nimettöminä, mikä rohkaisi lapsia kirjoittamaan henkilökohtaisia mielipiteitä. Median yhteisöllinen luonne innosti, lapset halusivat välittää mielipiteensä taiteilijoille, perheilleen ja kavereilleen. Jokaisen mielipide oli tärkeä ja kaikkien osallistumista tarvittiin yhteisen tuotoksen syntyyn. Yhteisötaideteokset löytyvät syksyllä koordinoimani Molla-hankkeen sivuilta: www.molla.ejuttu.fi/videot.

mediassa...
Mediakasvatuksessa on tärkeää tukea lasten mediatuottamista ja tavoitteena on tukea oppilaan omaa ilmaisua ja vuorovaikutustaitojen kehittymistä. Viestintätaitojen painotuksia ovat osallistuva, vuorovaikutuksellinen ja yhteisöllinen viestintä. Keskeisiä sisältöjä medialukutaidon opetteluun työpajoissa olivat mm. omien ajatusten ja tunteiden ilmaisu, viestintätekniset välineet, sananvapaus ja verkkoetiikka. Työpajoissa korostettiin kaksijakoista viestintää, vastaanottamista ja tuottamista, joka myös taidekasvatuksessa on tärkeä asia.

Projekti oli todella hauska ja olen iloinen, että olen päässyt mukaan kulttuuripolulle taidemuseon ja Metkun kanssa.  Toivottavasti saamme jatkaa tämänkaltaista yhteistyötä. Mielestäni kaupungin sisällä saatiin taas hienosti yhdistettyä eri toimijoiden erityisosaamista ja saatiin käyttökelpoinen toimintamalli aikaiseksi.

Kesäterveisin,

Riikka Tidenberg
Varhaiskasvatuksen mediapedagogi, joka on ikänsä omistautunut museoille ja taiteelle.
Saimaan mediakeskus



sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Asiakasraadinjäsenenä ammattilaisten matkassa Pietarissa


 
Elämä tuo eteen moninaisia asioita aivan yllättäen. Yleisellä tasolla olen sitä mieltä, että aina kannattaa tarttua tilaisuuteen. Josko se mitä kokee on kivaa, voi sitä tehdä toistekin, ja toisaalta, jos ei, on se hyvä kertakokemuksena.  Tällainen tilaisuus minulle koitti, kun pääsin asiakasraadin jäsenenä osallistumaan seminaariin ja puhumaan Pietariin. Matka toteutui 13–14 toukokuuta.

Ja mistä sitten puhuin? Asiakasraatilaisuudestapa tietenkin. Itse asiassa puhuimme yhdessä museon johtaja Päivi Partasen kanssa. Seminaari oli Etelä-Karjalan museon ja Pietarin Etnografisen museon yhteistyön tulosta, pääteemana asiakkaiden ja erityisesti erityisasiakkaiden huomioiminen museon asiakkaina. Seminaariin osallistui museoita sekä Suomesta että Venäjältä ja tilaisuus tulkattiin venäjästä suomeen ja toisin päin. Meidän esitys siis kertoi, mitä tarkoittaa, että on asiakasraatilainen niin museon kuin raatilaisen näkökulmasta. Muissa puheenvuoroissa pääsimme kuulemaan ja kokemaan asioita perinteisten esittelyjen, havainne esitysten ja jopa näytelmän kautta, siitä miten asioita toteutetaan asiakaslähtöisesti eri museoissa.
 

Oli mielenkiintoista osallistua museoalan seminaariin, kun oma ala on toisaalla. Sinällään ammatilliset seminaarit ovat samanhenkisiä, mukavaa kuitenkin saada ymmärrystä mitä ajatuksia itärajan molemmin puolin on asiakkaille tarjottavien palveluiden kehittämisestä. Selvästi positiivinen tahtotila asialle on, tavassa lähestyä on maiden välillä eroja.

Suomen delegaatio, johon kuuluin, oli heti alusta alkaen hengeltään mukavan kiva. Meitä oli kaksi niin sanottua ei-ammattilaista reissussa, mutta missään vaiheessa ei tullut olo, että emme olisi kuuluneet porukkaan, päinvastoin. Oli upeaa saada vaihtaa mielipiteitä ja kokemuksia erilaisista asioista niin museoihin liittyen kuin muuten vain elämään ja arkeen. Elämän makuinen matka siis. Lopuksi en voi kuin todeta, että harrastaminen kannattaa – aina. Koskaan et tiedä, mitä saat seuraavaksi kokea, vaikka museossa. (Kuva Lappeenrannan museot)
Marjaana Kareinen on museoille sydämensä menettänyt asiakas ja tällä hetkellä asiakasraadin jäsen