perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulu Wolkoffin talomuseossa

Lappeenrannan keskustassa sijaitseva Wolkoffin talomuseo tarjoaa vierailleen joka vuosi mahdollisuuden uppoutua taianomaiseen joulutunnelmaan.
Wolkoffin perheen tarina on ainutlaatuinen ja epätavallinen. Maaorja Ivan Wolkoff tuli Jaroslavista Lappeenrantaan, asettui kaupunkiin ja hänestä tuli menestynyt kauppias.
Puisessa Wolkoffin talossa ehti elää neljä sukupolvea Wolkoffin sukua ennen kuin se lahjoitettiin Lappeenrannan kaupungille ja siitä tuli yksi kaupungin mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä suomalaisille ja venäläisille matkailijoille.
Talo ja suvun tarina symboloivat kulttuurienvälistä dialogia ja sitä, miten suku säilytti venäläiset ja ortodoksiset traditionsa vieraassa maassa.
Sisällä Wolkoffin talossa perheen alkuperäisten esineiden, huonekalujen ja tavaroiden keskellä tuntuu, kuin aika olisi pysähtynyt ja perhe asuisi yhä talossa. Tämän vaikutelman saa erityisesti joulun ja pääsiäisen aikaan, jolloin huoneet on koristeltu juhlan mukaisesti.


Näin joulun aikaan Kauppakatu, jonka varrella talo sijaitsee, on ruuhkainen. Ympärillä olevilla ihmisillä on kiire, mutta Wolkoffin talo on rauhallinen ja tyyni. Huoneet on koristeltu samalla tavalla kuin Johannes Wolkoffin ja hänen perheensä aikaan. Joulukuusi haettiin Lavolan tilalta, kukkakorit saatiin joulutuliaisina. Johanneksen vaimo Martta Wolkoff kasvatti amarylliksia, jotka loivat erityistä tunnelmaa tilaan. Tänä päivänä vierailu talossa luo mukavan joulumielen. Talon ystävällinen ja kodikas ilmapiiri saa vierailijan lähtemään talosta hyvällä mielellä.
Museossa näemme tietyn aikakauden, perheen historiaa sisäisin tragedioin, naisen muuttuvan yhteiskunnallisen aseman, uskonnollisia asioita.
Wolkoffin perhe eli 1900-luvulla, vaikeassa, muuttuvassa ajassa, sotakonfliktien keskellä, mutta he säilyttivät silti venäjänkielisen nimensä esimerkkinä muille.
Kehoittaisin kaikkia kaupungin vieraita vierailemaan Wolkoffin museossa erityisesti talvilomien aikana.

Marta, opiskelija Pietarista

CHRISTMAS AT VOLKOFF MUSEUM

Every year Volkoff  Museum situated in the center of Lappeenranta  offers the guests an opportunity to be immersed in the magic atmosphere of Christmas.
The story of the Volkoff family is unique and unusual in a way. Ivan being a serf made all the way from Yaroslavl to Lappeenranta, settled down and developed into a successful merchant, opened his own shop.
Four generations of Volkoff family had been living in the wooden house which finally was presented to the city of Lappeenranta and became one of the most exciting sightseeing for Finnish and Russian visitors of the city.
The house and the story of the family symbolize the dialogue between the cultures as well as the way how people could keep the traditions inside the family being in another country.
When you find yourself inside the Volkoff house, surrounded by the original family things, furniture and belongings it seems that the family is still living here and the time has stopped. Especially  the visitors can get this impression when the rooms are decorated according to the upcoming festivals such as Christmas or Easter.

Now it is Christmas time and the Kauppakatu is crowded, Christmas market is full of people, everyone is in a rush, but in the Volkoff house it is peaceful and calm. The rooms are decorated exactly like it was at the times of Johannes Volkoff and his family. The Christmas tree used to be taken from the Lavola farm, flower baskets were received as the Christmas greetings. Martta Volkoff, wife of Johannes, was growing the amaryllis that were creating special atmosphere at the premises of the house. Nowadays, visiting the house will create nice Christmas mood and you will leave full of pleasant emotions impacted by the friendly and cozy atmosphere of the house.
At the museum we are able to see the certain time period, the family history with inner tragedies, the changing position of the woman in the society, religion issues.
Volkoff family lived in the 20 th century which was difficult time of rapid changes, war conflicts, but they were keeping their name, giving a good example to everyone.
I would advise to all the guest of the city to visit the Volkoff museum especially during the winter holidays.

Marta, student from Sant Petersburg

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Nyt on aika...

Lapsena rakastin Kotiliesi-lehden kuukausittaista palstaa, jossa kerrottiin mitä juuri nyt on aika tehdä.
Se toi elämään turvaa ja jatkuvuutta. Oli ihanaa, kun joku oli miettinyt puolestani, mitä kaikkea juuri nyt pitäisi tehdä. Epäilen, että nyt marraskuussa tätä kirjoittaessani minun olisi aika sytyttää kynttilät, kääriytyä lämpimään vilttiin ja nauttia hyvästä kirjasta höyryävän teekupposen kera. Taustalla roihuava takkakaan ei olisi pahitteeksi. Uutisia ja mielipidepalstoja lukiessa tulee kuitenkin mieleen, onko nyt aika etsiä syyllisiä ja haukkua heitä nimettömänä netissä? Onko aika asettaa homekoulut ja kunnan kulttuuripalvelut vastakkain? Onko aika vähentää henkilökuntaa sekä karsia palveluita ja kutsua sitä tehostamiseksi? Mutta entäs jos nyt onkin aika uusiutua ja mennä tuulta päin? Tehdä asiat uudella tavalla? Onko nyt aika luopua aikansa eläneistä perinteistä ja luoda uusia tapoja toimia? Onko aika lopettaa voivottelu ja nauraa välillä ääneen? Oli miten oli, erityisen levollista tässä on se, että aika tulee ja sitten se menee. Vaikka tänään mokaisi, huomenna sitä ei enää kukaan muista.

Levollisuus ei ole ensimmäisenä mielessä kun ajattelee nykypäivän työelämää, oltiin sitten museossa, raksalla tai laitoksessa. Mikään ei kuitenkaan estä meitä rauhoittumasta ja viittaamaan kintaalla ylettömälle tehtävästä toiseen säntäilylle, vaikka ajatusmyrsky humisuttaisikin pääkoppaa. Mielen ja muutoksen hallinnastahan tässä kuitenkin on kysymys. Äskettäin julkaistu Pekka Himasen ja Manuel Castellsin toimittama kirja Kestävän kasvun malli herätti ilmestyessään, yllätys-yllätys, paljon arvostelua. Teos nostaa esille arvokkaan elämän ihanteen ja yhteiskunnan, jossa jokaisella on siihen mahdollisuus. Ilman uutta henkistä kulttuuria, ajattelun ja käyttäytymisen muutosta erityisesti työpaikoilla ja yhteisöissä tämä ei kuitenkaan pääse toteutumaan. Suurin ongelmamme tällä hetkellä onkin kirjan mukaan henkisellä puolella, elämme ankeuden ja vastakkainasettelun asenneilmastossa. Himanen luettelee meille kaikille tuttuja sanoja: välittäminen, onnellisuus, luovuus, unelmat, innostaminen,vuorovaikutus. Muun muassa näillä asioilla me voimme nostaa suomalaisen työelämän uudelle tasolle. Sanat maistuvat miellyttäviltä suussa ja lämmittävät väsyneitä silmiä. Vaikka moni meistä on kuullut nuo voimasanat monta kertaa aiemminkin erinäisissä yhteyksissä elämänhallintakirjallisuudesta johtamisopuksiin ja kaikkea siltä väliltä, on ihan luvallista ja toivottavaa uskoa siihen, että hyvä aiheuttaa lisää hyvää. Pikkuhiljaa siitä muodostuu hyvinvointia.

Meidän museossamme halutaan uskoa hyvän tekemisen kertaannuttavaan vaikutukseen. Siksi uudessa vuoteen 2016 ulottuvassa strategiassamme yhdeksi tärkeäksi toiminnan painopisteeksi on määritelty Museo hyvän tekijänä ja hyvinvoinnin edistäjänä. Tavoitteena on sekä museon asiakkaiden että työntekijöiden hyvinvoinnin lisääntyminen. Tähän päästään kehittämällä yhdessä sekä palveluja että niiden tuotantoprosesseja. Esimerkiksi vuodesta 2014 lähtien näyttelyjen avajaisia juhlitaan koko kaupungin
kesken, kaikki ovat kutsuvieraita. Rakennamme myös uusia palveluja henkisen hyvinvoinnin ja hiljentymisen poluille. Nyt on aika ottaa muutos haltuun. On aika katsoa eteenpäin ja luottaa tulevaisuuteen. Se on jo täällä.

Päivi

Päivi Partanen on Lappeenrannan museoiden museotoimenjohtaja.