keskiviikko 20. helmikuuta 2013


Uusia tuulia Etelä-Karjalan paikallismuseorintamalla

Röytty

Uusi vuosi toi tullessaan tiedon siitä, että yritystoiminta Taipalsaaren Röytyssä on päättynyt. Kotiseututalossa on panostettu voimakkaasti yksityiseen ravintolatoimintaan museopuolen kustannuksella. Kunta joutuu nyt miettimään toiminnan jatkamista Röytyssä.

Kiesi

Myös maakunnan maatalousmuseot Lemin maataloushistorian museo Kiesi ja entisen Saaren kunnan Hevosajoneuvomuseo joutuivat" Mieron tielle", kun kiinteistöjen omistajat tarvitsivat tilat omaan käyttöönsä.
Kiesille löytyi kuitenkin uudet tilat Lemin Keskisenpään kylässä Heli Sairasen tilalta, jossa museolla on käytössä suuri halli esineistön säilytystä ja näytteillepanoa varten. Kylässä on myös kota, jossa matkaeväitten nauttiminen onnistuu mukavasti. Museolla on hyvät edellytykset esitellä varsinkin koululaisille, miten 1900-luvulla maidosta syntyi kermaa ja voita sekä pellavasta paitoja.

Saaren hevosajoneuvomuseo

Saaren hevosajoneuvomuseo on löytänyt uudet tilat Saaren kuulun raviradan kiinteistöstä. Muutto herätti suuria tunteita, eikä esineistön sijoittamiselle Koitsanlahteen löytynyt innostusta.

Mooses Putron museo

Taipalsaaren Putronniemeen on avattu ihan uusi museo, jota ylläpitää testamenttilahjoituksen turvin Mooses Putron muistosäätiö, joka on kunnostanut 1890-luvulta periytyvän huvilan ja sisustanut sen ajan mukaisilla aidoilla esineillä. Mooses Putro oli pietarilais-inkeriläinen säveltäjä ja kulttuurivaikuttaja, joka hankki
itselleen huvilapaikan Taipalsaarelta. Putro kuoli Venäjän vallankumouksen hämärissä  käänteissä. Hän oli vielä tänäkin päivänä arvostettu kirkkomusiikin säveltäjä, joka mainitaan mm. ensimmäisen suomalaisen äänilevytallenteen yhteydessä.
Museossa järjestetään kesäkaudella säätiön toimesta erilaisia tapahtumia, joiden yhteydessä on oiva tilaisuus tutustua myös museoon.
Putron museon toiminnasta saa tietoa museoportaalista: http://www.etelakarjalanmuseot.fi/mooses-putron-kotimuseo.

Teksti: Jukka Luoto 
Kirjoittaja toimii Etelä-Karjalan museon maakuntatyöstä vastaavana amanuenssina.

Mooses Putron museo










torstai 7. helmikuuta 2013

Satelliittinäyttely


Hankkeelta toivottiin ratkaisuja siihen, miten museotoimintaa voitaisiin viedä lähemmäksi yleisöä. Monin paikoin ihmiset toivoivat paikallishistoriallista esineistöä tai näyttelyä esille sellaisiin tiloihin, joissa yleisö käy aktiivisesti. Parhaimmillaan museoesineiden vieminen yllättäviin tiloihin saa museovieraat käymään paikkakunnan toisissa mielenkiintoisissa nähtävyyskohteissa tai muissa kohteissa vierailevat käymään museoissa, jossa he eivät välttämättä olisi muuten käyneet.
Aiemminkin museot ovat toteuttaneet näyttelyitä mm. kirjastoihin, mutta tässä mallissa oli nimenomaan tarkoituksena, että mainosnäyttelyssä esiteltäisiin nimenomaan museossa meneillään olevaa näyttelyä. Toiveena on, että muutama hyvin valittu esine toimisi houkuttimena museovierailuun. Ei ole tarkoitus, että kirjastot, koulut, seurakuntasalit tai kirkkojen eteiset korvaavat paikallismuseot. Tavoitteena on herättää ihmisten mielenkiinto uudelleen museota kohtaan.
Monet kokevat, että museonäyttelyt eivät muutu kahteenkymmeneen vuoteen. Toisaalta paikallismuseoissa esinemäärä on valtava. Viemällä muutama esine toiseen tilaan esille saadaan ihmisten huomio kiinnittymään niihin uudella tavalla. Paikallisissa pyritään herättämään ajatus, että ”jos en tuotakaan esinettä ole huomannut edellisellä museokäynnillä, mitä muuta museossa vielä on näkemättä?” Ulkopaikkakuntalaisissa pyritään herättämään ylipäätään kiinnostus ja saada heidät huomaamaan, että lähistöllä on paikka, josta löytyy tietoa paikallishistoriasta.

CASE Nuijamaa
Nuijamaan museossa on kesäisin hyvin vähän kävijöitä. Paikalliset kuitenkin toivoivat paikallishistoriaa esille esimerkiksi seurakuntatalolle, jossa väki käy säännöllisesti. Yhdessä paikallisten asukkaiden ja Lappeenrannan seurakunnan kanssa päätettiin, että Nuijamaan museosta viedään kirkkotekstiilejä kertomaan kirkon historiasta vitriiniin kirkon eteiseen. Tavoitteena on, että satelliittinäyttely houkuttelee kävijöitä museoon, sillä kirkon eteiseen valittiin vain muutamia paikallisen kirkon historiasta kertovia esineitä. Lisää tietoa paikallishistoriasta saa vieressä olevasta kirkkorakennuksesta.

MITÄ TARVITAAN
-    Kuiva ja mahdollisesti lämmitetty tila: museoesineet eivät kestä suuria lämpötilan ja kosteuden vaihteluita. Kannattaa miettiä paikka sen mukaan, missä paikkakunnalla eniten vieraillaan. Paikkoja voivat olla esimerkiksi kirjasto, uimahalli, kunnantalo, pitäjäntupa tai vaikka huoltoasema.
-    Valaistus on hyvä ottaa huomioon tilaa valittaessa. Jos tila on hämärä, kannattaa tutkia ja keskustella voidaanko tilaan laittaa lisävalaistusta näyttelyesineille.
-    Vitriini: esineet kannattaa esitellä arvoisessaan paikassa ja toisaalta täytyy varmistaa niiden turvallisuus. Vitriinin voi parhaimmillaan viedä suoraan museosta, näin tekstejä ym. ei tarvitse tehdä uudelleen. Tilassa voi olla jo valmiiksi vitriini, silloin ei tarvita muuta kuin esineiden uudelleen asettelu.
-    Tekstit: ne voivat olla olemassa jo museossa, jolloin ne tarvitsee vain siirtää. Näyttelytilaan kannattaa laittaa teksti, jossa kerrotaan, että lisää tietoa aiheesta löytyy museorakennuksesta. Museossa kävijöille voidaan kertoa ja laittaa muiden aiheeseen liittyvien esineiden
-     lähistölle kyltti, että nämä esineet ovat esillä - - tilassa ja niihin voi käydä tutustumassa siellä.
-    Kirjallinen sopimus, jotta museon parissa työskentelevät tietävät missä esineet on ja jotta näyttelytilan hallinnoijille jää tieto kenen esineitä tilassa on. Ihmiset vaihtavat tehtäviä ja museoiden toimijat voivat muuttua, suulliset sopimukset unohtuvat helposti. Sopimukseen kannatta merkitä mihin asti esineet ovat ko. tilassa ja miten näyttelyajan umpeuduttua toimitaan: voidaanko sopimusta jatkaa ja kuka näyttelyn purkaa?

Toteutuksessa olivat mukana:
Etelä-Karjalan maakuntamuseo
Lappeenrannan seurakunta

perjantai 1. helmikuuta 2013

Muistelu

Anna-Kaisan siirryttyä uusien haasteiden pariin on blogikin ollut astetta pidemmällä joulutauolla :) Nyt kuitenkin palaamme hankkeessa tuotettujen toimintamallien kera. Ensimmäisenä aiheena on muistelu.

Muisteluilla on tärkeä merkitys museotyössä, erityisesti silloin, kun halutaan lisää tietoa jostain kohteesta tai esineistä tai niihin liittyviä tarinoita. Muistelutilaisuuksilla on myös sosiaalinen merkitys: ihmiset saavat niissä äänensä kuuluviin ja näin ollen kokevat tulleensa huomioiduiksi. Muistelu voidaan toteuttaa missä vain eikä se vaadi juurikaan valmisteluita. Laitoksissa (palvelukodit tai jopa koulut) henkilökunta voi olla apuna tilanteessa. Henkilökunta tuntee osallistujat ja voi toimia heidän avustajinaan. Toisaalta henkilökunta voi mielellään osallistua muistelemiseen.

CASE Parikkala
EEMU –hankkeessa toteutettiin kaksi muisteluiltaa Parikkalan museoissa. Ensimmäisessä illassa Hauta-Ollin mökillä kiinnostuneita oli noin 25 henkilöä. Tilaisuus toi paljon uutta tietoa museon avoinnapidosta vastaavalle henkilölle. Opastuskierroksilla pienistä tarinoista on hyötyä ja ne jäävät usein opastettavien mieleen.

MITÄ TARVITAAN
-    Aihe: Muisteluiden aiheina voi olla mitä vain, kuitenkin aihe kannattaa valita niin, että se herättää mahdollisimman monessa muistoja. Näin ollen tapahtumat (historialliset, yksityiset kuten häät), vuodenajat tai rakennukset voivat olla hyviä lähtökohtia.
-    Keskustelun avaaja: henkilö, joka tietää aiheesta ja osaa kertoa siitä, tai jokin esine, kuva, tuoksu tai ruoka (esim. makeinen tai pala pettuleipää), joka johdattelee keskustelijat tunnelmaan ja herättää muistoja osallistujissa.
-    Puheenjohtaja: Jos osallistujajoukko on suuri, kuten näissä tapahtumissa oli, tarvitaan joku, joka jakaa puheenvuoroja ja kyselee muistelijoilta kysymyksiä. Puheenjohtajan tehtävä on jatkaa ja välillä ohjatakin keskustelua uusilla kysymyksillä, mikäli aihe lähtee liiaksi rönsyilemään. Puheenjohtajan kannattaa huomioida myös hiljaisemmat osallistujat, ryhmässä on helposti äänekkäitä osallistujia, jotka eivät meinaa antaa toisille suunvuoroa.
-    Kirjuri: kirjoittaa ylös muistot ja tilaisuuden jälkeen kirjoittaa ne puhtaaksi.
-    Muistelussa ihmisille täytyy antaa aikaa. Etenkin suuremmissa ryhmissä ihmisten on vaikea tuoda itseään esille kovin äkkiä. Useimmat haluavat seurata tilannetta ennen kuin osallistuvat keskusteluun.

Muistoista koottu näyttely
Luumäellä toteutettiin muisteluiltojen sarja, joiden lopputuotoksena kootaan valokuvanäyttely. Aiheeksi valikoitui Taavetin asema. Ensimmäisessä Tarinatuvan yhteydessä järjestetyssä muistelussa oli mukana 16 ihmistä ja keskustelun avasi paikallinen historiaharrastaja kuvaesityksellään Taavetin aseman vaiheista. Hän liitti aseman vaiheet ja muutokset Luumäen muuhunkin historiaan, sillä asema oli tietysti merkittävä risteysasema paikkakuntalaisille. Muisteluita toteutettiin Eläkeliiton Luumäen piiriyhdistyksen järjestämissä Tarinatuvissa sekä Kymppi-päivissä. Jälkimmäisessä muistelijoina oli myös huonokuntoisempia vanhuksia, jotka tulevat paikalle mm. hoitokodista.

Muisteluista on tarkoitus joka tapauksessa kerätä muistoja talteen. Ne voidaan pienellä vaivalla kirjoittaa puhtaaksi näyttelyä varten. Riippuen näyttelyn koosta, muistoista joudutaan todennäköisesti valitsemaan vain osa näyttelyä varten. Samalla vaivalla voidaan kerätä valokuvia muistoihin liittyvistä aiheista.
Luumäen muisteluita on järjestetty osana Kaakkois-Suomen taidetoimikunnan arkkitehtuurin teemavuotta, joten toive näyttelystä ja aihe muotoutui sen mukaan.  Luumäellä kerättyjä muistoja työstetään näyttelykelpoisiksi yhteistyössä Kirjoittajapiiri Kursiivin kanssa ja näyttelyä kootaan Luumäen taideseuran kanssa. Valokuvia on pyydetty paikallisilta aiheesta kiinnostuneilta.
Näyttelyn paikaksi on valittu Luumäen palvelutalo Mäntykoti, koska muistot haluttiin myös vanhusten nähtäville. Lisäksi paikalliset käyttävät palvelutaloa lounaspaikkana. Tässä hankkeessa valokuvista tehtiin suurennokset näyttelyä varten.
Muistoista koottua näyttelyä varten tarvitaan
-    Koordinoiva taho, joka kokoaa tekstit ja valokuvat ja toteuttaa ne mahdollisesti pahvi- tai muille pohjille näyttelyä varten.
-    Muistojen kerääminen, eli muistelu
-    Kirjoittajia muistojen puhtaaksi kirjoittamiseen
-    Näyttelynrakentajia
-    Valokuvia mielellään muisteluihin osallistuneilta, mutta myös muuta aiheeseen liittyvät kuvat käyvät.
-    Tila, joka mielellään tavoittaa mahdollisimman monet ja monen ikäiset paikkakuntalaiset.
-    Materiaalit: pohjia teksteille ja valokuvia, valokuvien kopiot tai suurennokset,
-    Kuvien omistajien ja muistelijoiden tiedot täytyy ottaa talteen. Kuvat täytyy palauttaa niiden alkuperäisille omistajille. Lisäksi etenkin valokuvien käyttöön kannattaa pyytää kirjallinen lupa kuvaajilta/omistajilta.

Muisteluita olivat toteuttamassa:
Parikkalan Taito-pisteen käsityöohjaaja
Honkakylän kauppamuseoyhdistys
Kaakkois-Suomen taidetoimikunta
Luumäen taideseura
Kirjoittajapiiri Kursiivi
Luumäen eläkeliiton piiriyhdistys