Temuamista Joutsenossa
Viime torstaina kokeilimme Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -viikon kunniaksi lastentapahtuman järjestämistä Joutsenon pitäjäntuvalla. Lyhyestä mainoskampanjasta johtuen saimme vain muutaman, mutta sitäkin innokkaamman, kävijän.
Joutsenon pitäjäntuvan yrittäjä Reetta Tourunen tarjosi tuvassa maistiaisia yrityksensä toiminnasta. Minikokoisilla mattopuilla sai kokeilla miten mattoja kudotaan. Tuvan pöydän ääressä arvuuteltiin esineiden nimiä ja käyttötarkoituksia. Museohuoneetkin olivat auki ja kaikki kävijät tutustuivat niihin innokkaasti.
Minä ja imatralainen teatteriryhmä Temuta Ry järjestimme toimintaa ulkotiloihin. Lipputangon luona oli esineen heittoa ja ympäri pihaa löytyi kysymyksiä Joutsenolaisiin tarinoihin liittyen. Tarinat otettiin paikallisten kotiseutuaktiivien Pirkko-Liisa ja Pertti Vuoren keräämästä Pienet tulentallojat -kirjasesta. Pieni kirja on kerätty eri kertojien paikallistarinoita. Se on julkaistu 1985 ja näin vuonna 2012 tuntui hurjalta, kun tarinoitsijoiden syntyvuodet olivat 1800-luvun puolelta. Teatteriryhmä oli valmistautunut pitämään myös perinneleikkejä, mutta vähäiset osanottajat olivat kiinnostuneet tapahtuman muista toimintamahdollisuuksista.
Kysymykset, kuten "mitä varten salotupia rakennettiin ja missä ne sijaitsivat?" sekä "mikä on totto?" tuntuivat olevan helppo tapa tutustuttaa lapset kotiseutuhistoriaan. Tällaiset tehtävät pitävät yllä vanhaa tarinankerrontaperinnettä. Vaikka tarinoiden kertominen alkaa olla vanhanaikaista ja nykylasten mielestä tylsääkin, he yllättäen kiinnostuvat tarinoiden lukemisesta tai kuuntelusta, kun niihin liittää tarpeeksi haastavia kysymyksiä. Kysymysten haasteellisuus voi olla vanhoissa sanoissa, joita ei enää nykypäivänä käytetä. Esimerkiksi Joutsenossa perinteisesti totto on ollut tuohitorvi, jolla kutsuttiin karjaa tai peloteltiin petoja. Samat sanat voivat tarkoittaa eri murteissa aivan eri asioita. Pohjoisessa perinteessä esimerkiksi Rovaniemellä totto on tarkoittanut merkkitulijärjestelmää, jolla voitiin viestiä vaarasta ja vihollisista. Lisäksi vanhat sanat voivat olla todella hassuja! Parasta kuitenkin on, että kysymykset näistä vanhoista sanoista kirvoittavat vanhemmat ja isovanhemmat muistelemaan ja kertomaan lapsille tarinoita omasta lapsuudestaan.
Niin lapsissa kuin aikuisissa herätti kummastusta ja mielenkiintoa tarina rautanaulasopasta. Tarina olisi voinut olla Hölmölän tarinoita ja herätti hilpeyttä kaikissa lukijoissa. Siinä kulkumies ryhtyy keittämään köyhän talon emännälle keittoa rautanauloista. Mies aloittaa keiton teon rautanauloilla ja vähitellen pyytää keittoon höysteeksi perunaa, lihaa, voita ja leipää. Mies pyysi ruokailusta yli jääneen keiton mukaansa ja jätti emännälle naulat, jotta emäntä voisi tehdä tätä maukasta keittoa vastakin. Kaiken lisäksi emäntä oli niin kiitollinen tästä keitosta, että antoi kulkijalle mukaansa kokonaisen leivän ja voita.
Lopuksi seikkailijoille tarjottiin mehua ja keksejä Pitäjäntuvassa. Pienimpiä vieraita taisi kiinnostaa kaikkein eniten palapelien kokoaminen. Nuorille kokoajille olisi sopinut, että tapahtuma olisi jatkunut yömyöhään kun Suomi-aiheisten palapelien kokoaminen tempaisi pauloihinsa.
Joutsenon pitäjäntuvan yrittäjä Reetta Tourunen tarjosi tuvassa maistiaisia yrityksensä toiminnasta. Minikokoisilla mattopuilla sai kokeilla miten mattoja kudotaan. Tuvan pöydän ääressä arvuuteltiin esineiden nimiä ja käyttötarkoituksia. Museohuoneetkin olivat auki ja kaikki kävijät tutustuivat niihin innokkaasti.
Minä ja imatralainen teatteriryhmä Temuta Ry järjestimme toimintaa ulkotiloihin. Lipputangon luona oli esineen heittoa ja ympäri pihaa löytyi kysymyksiä Joutsenolaisiin tarinoihin liittyen. Tarinat otettiin paikallisten kotiseutuaktiivien Pirkko-Liisa ja Pertti Vuoren keräämästä Pienet tulentallojat -kirjasesta. Pieni kirja on kerätty eri kertojien paikallistarinoita. Se on julkaistu 1985 ja näin vuonna 2012 tuntui hurjalta, kun tarinoitsijoiden syntyvuodet olivat 1800-luvun puolelta. Teatteriryhmä oli valmistautunut pitämään myös perinneleikkejä, mutta vähäiset osanottajat olivat kiinnostuneet tapahtuman muista toimintamahdollisuuksista.
Kysymykset, kuten "mitä varten salotupia rakennettiin ja missä ne sijaitsivat?" sekä "mikä on totto?" tuntuivat olevan helppo tapa tutustuttaa lapset kotiseutuhistoriaan. Tällaiset tehtävät pitävät yllä vanhaa tarinankerrontaperinnettä. Vaikka tarinoiden kertominen alkaa olla vanhanaikaista ja nykylasten mielestä tylsääkin, he yllättäen kiinnostuvat tarinoiden lukemisesta tai kuuntelusta, kun niihin liittää tarpeeksi haastavia kysymyksiä. Kysymysten haasteellisuus voi olla vanhoissa sanoissa, joita ei enää nykypäivänä käytetä. Esimerkiksi Joutsenossa perinteisesti totto on ollut tuohitorvi, jolla kutsuttiin karjaa tai peloteltiin petoja. Samat sanat voivat tarkoittaa eri murteissa aivan eri asioita. Pohjoisessa perinteessä esimerkiksi Rovaniemellä totto on tarkoittanut merkkitulijärjestelmää, jolla voitiin viestiä vaarasta ja vihollisista. Lisäksi vanhat sanat voivat olla todella hassuja! Parasta kuitenkin on, että kysymykset näistä vanhoista sanoista kirvoittavat vanhemmat ja isovanhemmat muistelemaan ja kertomaan lapsille tarinoita omasta lapsuudestaan.
Niin lapsissa kuin aikuisissa herätti kummastusta ja mielenkiintoa tarina rautanaulasopasta. Tarina olisi voinut olla Hölmölän tarinoita ja herätti hilpeyttä kaikissa lukijoissa. Siinä kulkumies ryhtyy keittämään köyhän talon emännälle keittoa rautanauloista. Mies aloittaa keiton teon rautanauloilla ja vähitellen pyytää keittoon höysteeksi perunaa, lihaa, voita ja leipää. Mies pyysi ruokailusta yli jääneen keiton mukaansa ja jätti emännälle naulat, jotta emäntä voisi tehdä tätä maukasta keittoa vastakin. Kaiken lisäksi emäntä oli niin kiitollinen tästä keitosta, että antoi kulkijalle mukaansa kokonaisen leivän ja voita.
Lopuksi seikkailijoille tarjottiin mehua ja keksejä Pitäjäntuvassa. Pienimpiä vieraita taisi kiinnostaa kaikkein eniten palapelien kokoaminen. Nuorille kokoajille olisi sopinut, että tapahtuma olisi jatkunut yömyöhään kun Suomi-aiheisten palapelien kokoaminen tempaisi pauloihinsa.
 |
| Lisätietoja Joutsenon pitäjäntuvan yrittäjästä Teemataide Tmi:n nettisivuilta sekä Pitäjäntuvan toiminnasta www.elamyskirstu.fi. Lisää tietoa Joutsenon pitäjäntuvasta, kuten aukioloajat, löytyy mm. täältä: http://www3.lappeenranta.fi/museoweb/lappeenranta/joutsenon_pitajantupa.html |
Kommentit
Lähetä kommentti