tiistai 29. toukokuuta 2012

Temuamista Joutsenossa

Viime torstaina kokeilimme Taiteesta ja kulttuurista hyvinvointia -viikon kunniaksi lastentapahtuman järjestämistä Joutsenon pitäjäntuvalla. Lyhyestä mainoskampanjasta johtuen saimme vain muutaman, mutta sitäkin innokkaamman, kävijän.

Joutsenon pitäjäntuvan yrittäjä Reetta Tourunen tarjosi tuvassa maistiaisia yrityksensä toiminnasta. Minikokoisilla mattopuilla sai kokeilla miten mattoja kudotaan. Tuvan pöydän ääressä arvuuteltiin esineiden nimiä ja käyttötarkoituksia. Museohuoneetkin olivat auki ja kaikki kävijät tutustuivat niihin innokkaasti.

Minä ja imatralainen teatteriryhmä Temuta Ry järjestimme toimintaa ulkotiloihin. Lipputangon luona oli esineen heittoa ja ympäri pihaa löytyi kysymyksiä Joutsenolaisiin tarinoihin liittyen. Tarinat otettiin paikallisten kotiseutuaktiivien Pirkko-Liisa ja Pertti Vuoren keräämästä Pienet tulentallojat -kirjasesta. Pieni kirja on kerätty eri kertojien paikallistarinoita. Se on julkaistu 1985 ja näin vuonna 2012 tuntui hurjalta, kun tarinoitsijoiden syntyvuodet olivat 1800-luvun puolelta. Teatteriryhmä oli valmistautunut pitämään myös perinneleikkejä, mutta vähäiset osanottajat olivat kiinnostuneet tapahtuman muista toimintamahdollisuuksista.

Kysymykset, kuten "mitä varten salotupia rakennettiin ja missä ne sijaitsivat?" sekä "mikä on totto?" tuntuivat olevan helppo tapa tutustuttaa lapset kotiseutuhistoriaan. Tällaiset tehtävät pitävät yllä vanhaa tarinankerrontaperinnettä. Vaikka tarinoiden kertominen alkaa olla vanhanaikaista ja nykylasten mielestä tylsääkin, he yllättäen kiinnostuvat tarinoiden lukemisesta tai kuuntelusta, kun niihin liittää tarpeeksi haastavia kysymyksiä. Kysymysten haasteellisuus voi olla vanhoissa sanoissa, joita ei enää nykypäivänä käytetä. Esimerkiksi Joutsenossa perinteisesti totto on ollut tuohitorvi, jolla kutsuttiin karjaa tai peloteltiin petoja. Samat sanat voivat tarkoittaa eri murteissa aivan eri asioita. Pohjoisessa perinteessä esimerkiksi Rovaniemellä totto on tarkoittanut merkkitulijärjestelmää, jolla voitiin viestiä vaarasta ja vihollisista. Lisäksi vanhat sanat voivat olla todella hassuja! Parasta kuitenkin on, että kysymykset näistä vanhoista sanoista kirvoittavat vanhemmat ja isovanhemmat muistelemaan ja kertomaan lapsille tarinoita omasta lapsuudestaan.

Niin lapsissa kuin aikuisissa herätti kummastusta ja mielenkiintoa tarina rautanaulasopasta. Tarina olisi voinut olla Hölmölän tarinoita ja herätti hilpeyttä kaikissa lukijoissa. Siinä kulkumies ryhtyy keittämään köyhän talon emännälle keittoa rautanauloista. Mies aloittaa keiton teon rautanauloilla ja vähitellen pyytää keittoon höysteeksi perunaa, lihaa, voita ja leipää. Mies pyysi ruokailusta yli jääneen keiton mukaansa ja jätti emännälle naulat, jotta emäntä voisi tehdä tätä maukasta keittoa vastakin. Kaiken lisäksi emäntä oli niin kiitollinen tästä keitosta, että antoi kulkijalle mukaansa kokonaisen leivän ja voita.

Lopuksi seikkailijoille tarjottiin mehua ja keksejä Pitäjäntuvassa. Pienimpiä vieraita taisi kiinnostaa kaikkein eniten palapelien kokoaminen. Nuorille kokoajille olisi sopinut, että tapahtuma olisi jatkunut yömyöhään kun Suomi-aiheisten palapelien kokoaminen tempaisi pauloihinsa.

Maton teon harjoittelua pienen pienillä mattopuilla.


Lisätietoja Joutsenon pitäjäntuvan yrittäjästä Teemataide Tmi:n nettisivuilta sekä Pitäjäntuvan toiminnasta www.elamyskirstu.fi
Lisää tietoa Joutsenon pitäjäntuvasta, kuten aukioloajat, löytyy mm. täältä: http://www3.lappeenranta.fi/museoweb/lappeenranta/joutsenon_pitajantupa.html

maanantai 7. toukokuuta 2012

Imatralla tutustuttiin arkkitehtuuriin pyöräillen

Tämän blogin tarkoitus on toimia informaatiokanavana ja tavoitteena on jakaa museoiden hyviksi todettuja käytänteitä ja niistä saatuja kokemuksia. Tarkoituksena ei ole rajata blogia pelkästään hankkeen toimintaa koskevaksi. Siksi on mukava saada sähköpostiin tietoa alueen museoiden tapahtumista ja kuvia niistä.

Ihmiset ovat kiinnostuneita kulttuuriympäristöstään. Yksi parhaista tavoista tutustua siihen on joko kävellen tai pyöräillen. Silloin näkee muutakin, kuin yhden ainoan rakennuksen, jonka viereen bussi pysähtyy. Yhteisen tekemisen avulla toimiston seinien taakse piiloon jäävä museohenkilökunta tulee alueen ihmisille tutuiksi.

Imatran kaupunginmuseo pyöräilytti kaupunkilaisia arkkitehtuurikohteissa. Museonjohtaja Eero Laajon ja intendentti Kalle Pakarisen johdolla tutustuttiin mm. Valtionhotellin, Väärätalon, Kulttuuritalo Virran, Teollisuustyöväen asuntomuseon ja Neitsytniemen kartanon arkkitehtuuriin ja samalla Imatran historiaan. Kaupunginmuseon edustajan mukaan "Retki oli onnistunut, vaikka keli oli hyytävän kylmä".

Reippaat pyöräilijät Imatran Valtionhotellilla.

Työväen Asuntomuseon saunarakennuksen edessä kulkupelit.

Neitsytniemen kartanoa ihailemassa.

 Lähde: Mika Kähkönen, Imatran kaupunginmuseo






perjantai 4. toukokuuta 2012

Se on jo toukokuu.

Huhtikuu meni ohi että vilahti. Vaikka en ole tänne päivittänyt kuukauteen, se ei tarkoita etteikö mitään olisi tapahtunut. Paljonkin on tapahtunut itse asiassa. Rautjärven Miettilän kasarmialueelle ollaan järjestämässä kyläkävely yhteistyössä kunnan, kyläyhdistyksen ja nuorisoseuran kanssa. Toivottavasti saamme sen onnistumaan vielä tämän kuun aikana.

Ruokolahdella pidettiin koulutustilaisuus paikallismuseoiden kokoelmien hoidosta. Olin tyytyväinen osallistujien määrään. Hankkeeni alkuvaiheessa aloin saada kysymyksiä erilaisten materiaalien hoidosta ja korjaamisesta vapaaehtoistoimijoiden omin voimin. Silloin aloin puhua pitäisikö tällainen koulutus järjestää ja se sai heti kannatusta. Ruokolahti-seura tarjosi Ruokolahti-taloa koulutuspaikaksi ja saimme kahvitkin keskustelun lomassa. Samalla reissulla pääsimme tutustumaan Ruokolahden kotiseutumuseoon, joka yllätti valtaosan kurssin osallistujista erittäin positiivisesti. Osa kävi tutustumassa myös museota vastapäätä olevalla hautausmaalla Simo Häyhän hautaan.

Ruokolahden museossa esineet on aseteltu näytteille teemoittain. Toiminnallisuuttakaan ei ole unohdettu. Ylimmäassä kerroksessa voi kokeilla millaista on ollut jauhaa jauhoja käsikivien avulla.

Ruokolahden museossa on hyvin suuret tilat suhteessa muihin kotiseutumuseoihin ja herkimmille esineille sinne on saatu rakennettua lämmin tila talvisäilytystä varten. Museo sijaitsee vanhassa viljamakasiinissa kirkon vanhaa kellotapulia vastapäätä. Ruokolahti-talo on museon läheisyydessä sijaitseva karjalaisen tuvan mallin mukaan rakennettu uudisrakennus. Se on talvellakin lämmitetty ja siellä voidaan järjestää mm. yksityistilaisuuksia. Ruokolahti-talo on osa pihapiiriä, johon on kerätty tyypillisiä piharakennuksia eri puolilta karjalaa.