keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

Elämysmatkalla Karjalassa


Yhteiskuva Laatokan rannalta. Kuvaaja Kimmo Savurinne

Jokavuotinen elämysmatkamme Karjalaan sisälsi monenmoista näkemistä ja kokemista, kenties jopa vauhtia ja vaaratilanteita. Suunnitelmissa oli Viipurin uuden Kannaksen sotahistorian museon kautta suunnata Kiviniemelle, tutustua siellä Kivinimen linnakkeeseen ja alueeseen ja seuraavana päivänä jatkaa Sortalahteen, josta matka jatkuisi laivalla Konevitsaan. Siellä tutustuttaisiin Konevitsaan ja lounastettaisiin, jonka jälkeen paluu Viipuriin ja sieltä takaisin Suomeen.

 Sää ei valitettavasti suosinut matkalaisia ja Konevitsan laivamatka peruuntui tuulisen sään takia.  Sen ei annettu haitata matkalaisia, vaan matkasuunnitelma muutettiin nopeasti ja matka onnistui varsin mukavasti.  Ammattitaidolla ja periksi antamattomalla asenteella löytyi myös metsän melkein jo kokonaan hautaama Kiviniemen redutti, johon tutustuttiin ensimmäisenä päivänä.   Pääsy linnakkeelle oli hieman hankala, paksun kasvillisuuden ja linnoituksen hoitamattomuuden vuoksi, mutta jos oikein kovasti jotain haluaa nähdä, eipä siinä paljon risut, vallihaudat ja männynkävyt pidättele.  Linnake on suuri ja siinä on varsin mittavat korkeuserot, joten sen piirteet erottuivat maastosta kasvillisuudesta huolimatta, joten rämpiminen metsässä oli vaivan arvoinen, vaikka kesäkuinen sade kasteli matkaajat.




Kuusaan hovi ennen ja nyt.
Muitakin kommelluksia matkan aikana tapahtui. Viipurin Espilässä nautittiin lounas, jonka maksamisen yhteydessä ilmeni yhden lounastajan seteli väärennökseksi.  Seteli oli saatu vaihtorahana aikaisemmilta Venäjän vierailuilta. Sen verran hyvä väärennös seteli oli, että vasta tarkempi tarkastelu paljasti, ettei se ollut aitoa valuuttaa.

Espilän lounaan jälkeen suunnattiin kohti Kiviniemeä. Matkalla pysähdyttiin ihastelemaan yhdessä hyttyspilven kanssa Kuusaan hovin kivijalan jäänteitä ja hovin patsaan kivijalustaa.   Matkalla koettiin myös muita luontoelämyksiä, tosin vain muutaman sekunnin ajan.  Bussin ikkunasta molemmat uudet museolaiset, Hanna ja Sini, havaitsivat viiden villisian lauman rynnistävän metsään piiloon bussin pelästyttäminä.

Uusi sotahistorian museo Viipurissa oli näkemisen arvoinen kohde.  Tällä hetkellä se käsitti pari isohkoa rakennusta, jossa oli Kannaksen sotahistoriaan liittyvää esineistöä. Museon johtajan mukaan tarkoitus on laajentaa toimintaa sitä mukaan kun siihen on taloudellinen mahdollisuus. Eniten museon laajentumista haittaa kasarmirakennusten heikko kunto ja lämmityksen kalleus. Rakennukset ja kasarmin alue olivat kieltämättä sateisessa säässä hieman huonokuntoisen ja sisältä kylmänkostean tuntuisia, mutta esittely ja esineistö kovin mielenkiitoisia. Sotahistoriasta kiinnostuneille tämä kohde on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.

Kannaksen sotahistoria museon antia

Matkan viimeinen kohde oli Viipurin eremitaasi, jossa oli esillä laajasti taideaarteita eremitaasin kokoelmista. Ylisanat eivät riitä kuvaamaan näyttelyn antia.

Viipurin eremitaasi

Ensi vuoden elämysmatkaa innolla odottaen, Hanna ja Sini.

Museolaiset ihailemassa Vuoksen koskea.

tiistai 14. helmikuuta 2017

Wolkoffin talomuseon talvi

Wolkoffin talomuseon talvi

Tunnelmallisen joulun jälkeen Wolkoffin talomuseon ovet sulkeutuivat tammi-helmikuun ajaksi. Museossa on kuitenkin tapahtunut kaikenlaista hiljaiselon aikana.

Joulusesongin jälkeen oli vuorossa museotalon joulukoristeisen pakkaaminen odottelemaan seuraavaa joulua. Kattoon asti ulottuvasta kuusesta otettiin pois joulupallot, käärittiin ne paperiin ja pakattiin laatikoihin. Myös yli sadan vuoden ikäiset kuusenkoristeet, Maria Wolkoffin aikoinaan Pietarista tuomat joulupukki ja jouluenkeli, laitettiin odottelemaan taas uutta joulunaikaa. Joulukoristeiden pois pakkaaminen on aina hieman haikeaa ja talo näyttää hetken aikaa siltä kuin jotain puuttuisi. Ruokasalin pöytään vaihdettiin myös hieman arkisempi kattaus.


Tammikuussa on myös puodin puolella ollut vilskettä. On ollut inventaarion aika. Kaikki postikortit, joulutontut, enkelit, joulupallot ja muut myyntituotteet on laskettu ja merkitty inventaariolistoihin. Inventaario ei ole aivan hetkessä tehty, sillä museokaupassa erilaisia myyntituotteita on aikamoinen määrä.


Tammikuussa alkoi puodin ja museon puolella pattereiden vaihto. Saimme kaikkiin huoneisiin uudet patterit.

Talvitauolla on museon henkilökunnan toimesta tehty talossa suursiivous. Kaikki kauniit koriste-esineet on pyyhitty ja laitettu huolellisesti takaisin omille paikoilleen. Lattiat on pesty, tyynyt imuroitu ja talo odotteleekin nyt raikkaana seuraavia asiakkaitaan. Siivous Wolkoffin talomuseossa on aina hieman erilaista kuin kotona. Voi jopa sanoa, että siellä siivoaminen on mielenkiintoista ja mukavaa.


Helmikuussa järjestelemme puodin ja näyteikkunat uudelleen. Hyllyt pyyhitään, loput jouluntavaroista kannetaan varastoon ja puodin hyllyt täytetään jälleen odottamaan uusia asiakkaita.

Kun Wolkoffin talomuseon ovet avautuvat jälleen maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna, saattaa kevätaurinkokin jo pilkistellä taivaalla. Huhtikuun alkupuolella puoti ja talo saavat valmistautua juhlien juhlaan, pääsiäiseen. Silloin talomuseo koristellaan Wolkoffin suvun perinteiden mukaan ja kauniit pääsiäiskoristeet otetaan varastoista taas esille.


Teksti: Mari Tams
Kuvat: Lappeenrannan museot




torstai 3. marraskuuta 2016

Lappeenrannan museot go international!

Intendentti Satu Ståhlberg pohtii museoiden kansainvälistä toimintaa!

Lappeenrannan museot go international

Vuosi 2016 on ollut ja jatkuu Lappeenrannan museoissa aktiivisena ja kansainvälisenä. Museon henkilökunta on käynyt lukuisissa kansainvälisissä tapahtumissa esittelemässä toimintaansa ja verkostoitumassa. Istun parasta aikaa junassa läpi Tanskan, välillä Fredericia – Kööpenhamina.

Olen paluumatkalla Akademie Sankelmarkista, Saksan Schleswig-Holsteinista, missä järjestettiin akateeminen kutsukonferenssi Toisen maailmansodan jälkeisen pakkomuuton muistamisesta. Evakkoutta ja sen vaikutuksia käsiteltiin muun muassa kirjallisuuden, median, suullisen perinnön ja museoiden muistin kautta.

Satu Ståhlberg kertoo Akademie Sankelmarkin seminaarissa Schleswig-Holsteinissa toisen maailmansodan menetettyjen alueiden ja siirtolaisuuden muistamisesta Lappeenrannan museoissa. Kuva Philipp Seuferling.

Edellisellä viikolla Lappeenrannan museoiden delegaatio, Päivi Partanen ja Reija Eeva kävivät Latvian Tukumsissa Itämeren linnojen ja linnoitusten konferenssissa, missä Reija piti luennon Finna-järjestelmän vaikutuksista suomalaiseen museokokoelmahallintaan ja saavutettavuuteen. Päivi toimii Itämeren linnojen ja linnoitusten yhdistyksen presidenttinä. Yhdistyksen hallituksen edellinen kokous järjestettiin helmikuussa Skoklosterin linnassa Uppsalassa, mihin Päivi presidentin ominaisuudessa myös osallistui.

Syyskuun alussa museon järjestämä asiakasmatka vei retkeläiset Pietariin ja Pavlovskiin. Retki liittyi Etelä-Karjalan museon Keisarillisia lahjoja Pavlovskin palatsista –näyttelyyn. Retkikohteet olivat näyttelyn sisältöön liittyvät Petrovskaja Akvatorija – Pietarin 1700-luvun pienoismallimuseo, Pavlovskin palatsi ja Fabergé-museo. Akvatorija ja Fabergé-museo ovat molemmat melko uusia museoita, joissa moni suomalainen ei vielä ole ehtinyt vierailla. Pavlovskin palatsi puolestaan on suomalaisille tuntemattomampi kuin Tsarskoje Selon ja Pietarhovin palatsit. Retkeläiset olivat suoran palautteen mukaan kovasti tyytyväisiä matkan antiin. Osa jopa haltioituneita.

Heinäkuun alussa Mona Taipale osallistui Lappeenrannan museoiden ja Suomen ICOMin edustajana kansainvälisen museokomitea ICOMin yleiskokonferenssiin Milanossa. Monalla oli oma esitelmä MPR-komitean (Marketing and Public Ralations) ohjelmassa. Maailman museoiden edustajat saivat kuulla Lappeenrannan museoiden asiakasraadista, vertaisihmettelijöistä ja muistopajoista.

Kesällä museoiden henkilökunta tutustui rajan takaiseen toiminta-alueeseensa Laatokan Karjalassa. Ruskealan, Sortavalan ja Valamon kohteet ja museot toivat museoon uutta tietoa ja näkökulmaa.

Ruskealan kaivoksella kesäkuussa 2016. Kuva Satu Ståhlberg. 

Kesäkuun alussa Lappeenrannan museot jatkoivat suomalais-venäläisten museoammattilaisten tiedon ja toimintamallien jakamista yhteisseminaarissa Venäjän Etnografian museossa Pietarissa. Seminaarin teemana olivat museo ja yleisöt. Lappeenrannan museoista puheenvuoron piti amanuenssi Mona Taipale. Puhujia oli useista venäläisistä museoista sekä Suomesta Lappeenrannan lisäksi muun muassa Tampereelta ja Turusta.

Toukokuussa Lappeenrannan museot osallistui ja edusti samalla myös kutsun saanutta Suomen museoliittoa Moskovassa suurilla Intermuseum-messuilla, missä Päivi Partanen piti myös puheenvuoron. Messujen ohella kävimme Suomen suurlähetystössä suunnittelemassa yhteisiä projekteja ja kiittämässä avusta näyttelynvaihtobyrokratiassa. Moskovan matkalla myös Kreml museoineen ja kirkkoineen tuli tutuksi. Allekirjoittanutta harmitti tosin se, että Lenin oli estynyt vastaanottamasta vieraita, koska ovet mausoleumiin olivat suljetut.

Intermuseum-konferenssin messuosasto Moskovan maneesissa. Kuva Satu Ståhlberg.

Alkuvuodesta Lappeenrannan museoiden ja Lappeenrannan musiikkiopiston maineikas MusArt, eli vauvojen musiikki ja maalaustyöpaja kävi jälleen kiertueella Moskovan Realistisen taiteen museossa ja Permin naivistisen taiteen museossa. MusArtin Venäjänkiertueen taustalla on Moskovan Suomen suurlähetystö.

Moskovan Pyhän Vasilin katedraali iltavalaistuksessa. Kuva Satu Ståhlberg.

Tammikuussa päättynyt Avojaloin – 10 elämää Karjalan Kannaksella –näyttely jatkaa elämäänsä kahden kiertonäyttelyn muodossa. Suomenkielinen kiertonäyttely aloitti Suomen kiertonsa keväällä ja venäjänkielinen jo helmikuussa. Venäjänkielinen Avojaloin –näyttely on ollut jo esillä Suomen Pietarin konsulaatissa, Pietari-Paavalin linnoituksessa, Viipurin Alvar Aallon kirjastossa, sekä Koiviston museossa.

Avojaloin-kiertonäyttely Alvar Aallon kirjastossa Viipurissa. Kuva Satu Ståhlberg. 

Tässä muutamia esimerkkejä Lappeenrannan museoiden kansainvälisestä toiminnasta kuluvana vuonna. Kansainvälinen aktiivisuus saa jatkoa, kun Mona Taipale lähtee suomalaisten museoiden edustajana Making Museomix -koulutukseen Ranskan Toulouseen marraskuussa. Myös MusArt on lähdössä Moskovaan myöhemmin marraskuussa.

Lappeenrannan museot on ihanan paikallinen eteläkarjalainen museo, mutta samalla myös upean globaali kansainvälinen toimija!



perjantai 14. lokakuuta 2016

Museomatkalla Pietarissa

Lappeenrannan museot järjestää aika ajoin matkoja kiinnostaviin ja ajankohtaisiin kohteisiin. Museomatkalla Pietarissa ollut Tuija Nyrhi kertoo kokemuksiaan syyskuisesta matkasta. Kuvat Riina Nurmio.

Museomatkalla Pietarissa

Perjantaina syyskuun 2. päivänä heti aamuyhdeksän jälkeen alkoi Lappeenrannan Matkakeskuksen luo kerääntyä reippaannäköistä porukkaa aikeenaan startata Lappeenrannan museoiden matkalle Pietariin. Meitä lähtijöitä oli reilut parikymmentä, ja oppaiksemme lähtivät museoiden puolesta Satu ja Riina.  Edessämme oli bussimatka - istumista siis tiedossa moneksi tunniksi - mutta määränpäässä odotti monta mielenkiintoista museota. Matkasääkin oli mitä mainioin. Sekin tuntui nyt syyskuun alussa suosivan matkaamme, vaikka kesä oli ollut sateinen ja harmaa.

Nevski Prospekt

Pietariin saavuimme vähän mutkikkaan matkan jälkeen sen verran aikataulustamme myöhässä, että normaalin hotelliin majoittumisen sijasta ajoimmekin ensi töiksemme suoraan kaupungille jaloittelemaan ja lounastamaan. Sitten suuntasimme ensimmäiseen retkikohteeseemme Pietarin pienoismallimuseoon, Petrovskaja Akvatorijaan. Vaikka meillä Lappeenrannassa on oma upea pienoismallimme vanhasta Viipurista, päihitti tämä vanhaa Pietaria kuvannut pienoismalli kyllä omamme mennen tullen. Se on kooltaan todella suuri, vesialueet ovat ihan oikeaa vettä, katulamput loistavat, hevoskärryt liikkuvat kaupungilla, savu tupruaa talojen piipuista jne. Nykytekniikkaa on siis käytetty hienosti pienoismallin toteutuksessa.

Osa Pietarin pienoismallia Akvatorijassa

Pienoismallimuseosta lähdettyämme oli lopulta aika majoittua hotelliin. Sen jälkeen itse kukin vietti iltaa omalla tavallaan ennen kuin oli aika painaa pää tyynyyn ja nukkua hyvin, jotta jaksaa seuraavan päivän koitokset.

Lauantaiaamu koitti upean aurinkoisena ja lämpimänä; oli hienoa lähteä tutustumaan museomatkamme pääkohteeseen, Pavlovskin palatsiin. Se sijaitsee n. 30 km Pietarista etelään. Aamu oli liikenteessäkin rauhallinen, joten lähestyimme palatsialuetta niin hyvissä ajoin, että saatoimme tehdä kierroksen Tsarskoje Selon eli nykyisen Pushkinin kaupungin alueella ennen määränpäätämme. Niin näimme ulkoapäin myös Aleksanterin palatsin ja vilahduksen Katariinan palatsista. Hienoa! Kierroksen jälkeen jatkoimme Pavlovskiin, jossa meidät otti vastaan paikan varajohtaja. Hän toimi paljolti myös oppaanamme siellä. Mukana oli kyllä pari muutakin opasta, ja kaikki he tuntuivat osaavan hyvin asiansa.

Pavlovskin palatsin piha

Pavlovskissa meitä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Tunsimme olevamme todella odotettuja vieraita. Kiitos siitä kuuluu varmaan museoiden väliselle yhteistyölle. Näimme sellaisiakin paikkoja, joihin ei suinkaan kaikilla ryhmillä ole mahdollisuutta tutustua. Palatsi on iso ja upea ja sen puistoalue todella laaja, n. 600 hehtaaria. Itse asiassa se on Euroopan suurimpia puistoja, ellei peräti suurin. Tutustuttuamme palatsin julkisiin tiloihin kävimme lounastamassa palatsin ravintolassa, minkä jälkeen tutustuimme vielä keisarinna Maria Fjodorovnan yksityisiin asuintiloihin ja palatsin puistoon.

Maria Fjodorovnan työhuone Pavlovskin palatsissa

Pavlovskin palatsilla meillä menikin rattoisasti koko päivä. Paikka miltei mykisti meidät loistokkuudellaan. Paluumatka Pietariin hotellille meni kaikkea nähtyä ja koettua sulatellessa. Päivän pituudesta ja paljosta kävelystä huolimatta suurin osa porukastamme lähti vielä retken jälkeen joko kävelemään kaupungille tai risteilemään Fontankalle. Pitihän matkasta ottaa irti kaikki mahdollinen.

Säidenkin puolesta hienon alkumatkan jälkeen matkamme viimeinen päivä sunnuntai koitti sateisena ja harmaana. Harmaus ei kuitenkaan meitä haitannut, kun suunnistimme retkemme viimeiseen viralliseen kohteeseen, Shuvalovin palatsissa sijaitsevaan Fabergé-museoon. Se oli kaikkien muiden käymiemme paikkojen tavoin todella näkemisen arvoinen. Joidenkin mielestä se oli jopa matkamme upein kohde. Hyvin monet meistä varmasti jo ennestään tiesivät ja tunsivat Fabergén pääsiäismunat, mutta Fabergé on paljon muutakin. Sen me kaikki saimme nyt nähdä omin silmin.

Fabergé-museon aarteita 

Fabergé-museon aarteita

Fabergé-museon jälkeen meillä oli jäljellä enää kotimatka ja matkan varrella lounas Viipurissa. Alkumatkan ajan satoi välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta saimmepa silti nähdä Terijoen hienot hiekkarannat ja uudet uljaat ”datsat”. Viipurissa pidetyn lounastauon aikana aurinkokin tuli taas esiin, joten loppumatka sujui hyvässä säässä ja kaikin puolin tyytyväisin mielin. Oli nähty upeita museoita Pietarissa. Kiitos siitä oppaillemme ja bussimme kuljettajalle Jarille, joka kyyditsi meitä tyynesti ja turvallisesti koko kolmipäiväisen matkamme ajan.

Tuija Nyrhi
Lpr


torstai 29. syyskuuta 2016

Latvian kulttuuriperintöä ihastelemassa



Latvian kulttuuriperintöä ihastelemassa

Osallistuin Itämeren linnojen ja museoiden yhdistyksen tapaamiseen 7.-10.9.2016. Association of the Castles and Museums around Baltic Sea -yhdistys perustettiin vuonna 1991. Yhdistyksen 26. yleiskokous ja konferenssi pidettiin Durben kartanossa Latvian Tukumsissa. Tapaamisen aikana tutustuttiin myös Rundālen palatsimuseoon, Bauskan ja Ventspilsin linnoihin sekä Kuldīgan kaupunkiin ja sen vasta-avattuun museoon.


Restauroitu Rundalen palatsi ruusutarhoineen


Tapaamisessa keskityttiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhteen kaikkia Itämeren alueen linnoja ja museoita koskevaan aiheeseen ja ensimmäiseksi teemaksi oli valikoitunut linnojen ja museoiden kokoelmat. Omassa puheenvuorossani pääsin kertomaan Lappeenrannan museoiden vuosi sitten avatusta Finna-näkymästä ja sen tuomista hyödyistä kokoelmatyössä.

Linnat ja museot kokoelmineen ja niiden tuhoutuminen toisessa maailmansodassa nousivat puheenvuoroissa, keskusteluissa ja vierailuilla keskeiseen osaan. Pohjoismaissa ja Virossa olemme tottuneet vannomaan konservoinnissa minimaalisen intervention nimeen, mutta Latviassa restaurointi ja tuhoutuneen rakennuskannan uudelleenrakentaminen näyttivät olevan suosiossa. Siinä missä meillä Suomessa on haluttu usein tuoda esiin menneisyyden erilaisia kerrostumia, Latviassa pahasti sodassa kärsineet linnat oli melko suoraviivaisesti haluttu palauttaa sotaa edeltäneeseen loiston aikaan.


Raunioiden konservointia Bauskan linnassa


Bauskan linnassa pitkä rakennusten restaurointityö ja osittain uudelleen rakentaminen oli saatu äskettäin päätökseen, ja nyt alettiin keskittyä rakennusten sisätilojen sisustamiseen. Bauskan lisäksi monien muidenkin vierailemiemme linnojen alkuperäinen esineistö oli tuhoutunut. Kiinnitin huomioni siihen, miten linnoihin ja museoihin hankittiin huutokaupoista samanlaista esineistöä, jota oli joskus ollut linnassa. Esineistön hankkimista ja rekonstruktioiden teettämistä oli edeltänyt varsin laaja ja huolellinen tutkimustyö. Sotaa edeltäneen historian vaiheiden korostunut vaaliminen jäi kuitenkin askarruttamaan minua. Vaikutti siltä, että sodan aiheuttamat tuhot ja traumat vaikuttivat edelleen ihmisten arvomaailmaan, mikä ilmeni tarpeena palauttaa kohteet sotaa edeltäneeseen tilaan. Neuvostoaikaa ei juuri museoissa ja linnoissa esille nostettu.


Vanhaa ja uutta rinnakkain Bauskassa


Tapaaminen konferensseineen ja vierailuineen oli onnistunut ja antoisa. Oli myös hienoa nähdä uusia kauniita paikkoja ja nauttia samalla Tukumsin museon henkilökunnan ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Omaan työhön liittyvät kysymykset, arvottamisesta, valinnoista, menneisyyden tallentamisesta, historian tulkinnoista ja menneisyyden esittämisestä saivat hetkeksi laajemman perspektiivin ja herättivät minut kotiin palattuani pohtimaan, mitä ja miten me haluamme kertoa omasta Lappeenrannan linnoituksestamme ja mitä haluamme jättää kertomatta.



Teksti ja kuvat: Reija Eeva, Lappeenrannan museot


tiistai 13. syyskuuta 2016

Good idea, Slovakia!



Lappeenrannan taidemuseossa avautui 7.9. kaksi slovakialaisen taiteen näyttelyä, Tasapaino - grafiikkaa, veistoksia ja maalauksia Slovakiasta sekä Kertovat viivat - piirtäminen nykytaiteessa.
Kertovat viivat -näyttelyn kuraattorit kertovat Elävä museo -blogissa näyttelyn rakentumisesta ja rakentamisesta Lappeenrannan taidemuseoon. Kuvat © Magazine X


Ivana Šáteková, Untitled



TELLING LINES in Lappeenranta

We are very glad to present eight young artists from Slovakia working primarily in the media of drawing at the exhibition Telling Lines in the Lappeenranta Art Museum. As curators of this exhibition and editors of Magazine X we try to provide a current picture of what is drawing nowadays and how it is expanding its field.


Jarmila Mitríková and David Demjanovič
Left: Tatransky satyr, Right: Totem


There is no doubt drawing plays an important role not only in visual arts, but also in the human history and culture. It surveys stories and thoughts of an individual and reflects society - such as drawings on the Astuvansalmi rock (our team went for a one day trip there during our stay in Finland), which were made five thousand years ago and they last until today to let us learn about history.


Astuvansalmi rock paintings


In Telling Lines we show works from Svetlana Fialová, Boris Sirka, Monika Pascoe Mikyšková, Ivana Šáteková, Rastislav Podhorský, Daniela Krajčová, Jarmila Mitríková and David Demjanovič, which are differently related to drawing. They use it as a recording or social communitacion
tool,  by their hands it is expanded into painting, comic art, sculpture, it is used as a representation of an attitude or opinion.


From the opening of the exhibition 6.9.


We are very grateful for all the help provided from the stuff from the museum and their nice welcoming, it was such a pleasure to meet Mikko Pirinen and every person in the museum. Also we would like to thank Andrea Ďurianová, our exhibition designer, for helping us building the show.


Milan Vagač, Mikko Pirinen, Slavomíra Ondrušová and Andrea Ďurianová


We invite you all to go to Lappeenranta Art Museum and see the exhibitions on Slovak modern and contemporary art!

Magazine X, 7th issue about obsession in drawing


This project was supported by Slovak Arts Council and Embassy of Slovak Republic in Finland.

Best,
Slavomíra Ondrušová and Milan Vagač