torstai 3. marraskuuta 2016

Lappeenrannan museot go international!

Intendentti Satu Ståhlberg pohtii museoiden kansainvälistä toimintaa!

Lappeenrannan museot go international

Vuosi 2016 on ollut ja jatkuu Lappeenrannan museoissa aktiivisena ja kansainvälisenä. Museon henkilökunta on käynyt lukuisissa kansainvälisissä tapahtumissa esittelemässä toimintaansa ja verkostoitumassa. Istun parasta aikaa junassa läpi Tanskan, välillä Fredericia – Kööpenhamina.

Olen paluumatkalla Akademie Sankelmarkista, Saksan Schleswig-Holsteinista, missä järjestettiin akateeminen kutsukonferenssi Toisen maailmansodan jälkeisen pakkomuuton muistamisesta. Evakkoutta ja sen vaikutuksia käsiteltiin muun muassa kirjallisuuden, median, suullisen perinnön ja museoiden muistin kautta.

Satu Ståhlberg kertoo Akademie Sankelmarkin seminaarissa Schleswig-Holsteinissa toisen maailmansodan menetettyjen alueiden ja siirtolaisuuden muistamisesta Lappeenrannan museoissa. Kuva Philipp Seuferling.

Edellisellä viikolla Lappeenrannan museoiden delegaatio, Päivi Partanen ja Reija Eeva kävivät Latvian Tukumsissa Itämeren linnojen ja linnoitusten konferenssissa, missä Reija piti luennon Finna-järjestelmän vaikutuksista suomalaiseen museokokoelmahallintaan ja saavutettavuuteen. Päivi toimii Itämeren linnojen ja linnoitusten yhdistyksen presidenttinä. Yhdistyksen hallituksen edellinen kokous järjestettiin helmikuussa Skoklosterin linnassa Uppsalassa, mihin Päivi presidentin ominaisuudessa myös osallistui.

Syyskuun alussa museon järjestämä asiakasmatka vei retkeläiset Pietariin ja Pavlovskiin. Retki liittyi Etelä-Karjalan museon Keisarillisia lahjoja Pavlovskin palatsista –näyttelyyn. Retkikohteet olivat näyttelyn sisältöön liittyvät Petrovskaja Akvatorija – Pietarin 1700-luvun pienoismallimuseo, Pavlovskin palatsi ja Fabergé-museo. Akvatorija ja Fabergé-museo ovat molemmat melko uusia museoita, joissa moni suomalainen ei vielä ole ehtinyt vierailla. Pavlovskin palatsi puolestaan on suomalaisille tuntemattomampi kuin Tsarskoje Selon ja Pietarhovin palatsit. Retkeläiset olivat suoran palautteen mukaan kovasti tyytyväisiä matkan antiin. Osa jopa haltioituneita.

Heinäkuun alussa Mona Taipale osallistui Lappeenrannan museoiden ja Suomen ICOMin edustajana kansainvälisen museokomitea ICOMin yleiskokonferenssiin Milanossa. Monalla oli oma esitelmä MPR-komitean (Marketing and Public Ralations) ohjelmassa. Maailman museoiden edustajat saivat kuulla Lappeenrannan museoiden asiakasraadista, vertaisihmettelijöistä ja muistopajoista.

Kesällä museoiden henkilökunta tutustui rajan takaiseen toiminta-alueeseensa Laatokan Karjalassa. Ruskealan, Sortavalan ja Valamon kohteet ja museot toivat museoon uutta tietoa ja näkökulmaa.

Ruskealan kaivoksella kesäkuussa 2016. Kuva Satu Ståhlberg. 

Kesäkuun alussa Lappeenrannan museot jatkoivat suomalais-venäläisten museoammattilaisten tiedon ja toimintamallien jakamista yhteisseminaarissa Venäjän Etnografian museossa Pietarissa. Seminaarin teemana olivat museo ja yleisöt. Lappeenrannan museoista puheenvuoron piti amanuenssi Mona Taipale. Puhujia oli useista venäläisistä museoista sekä Suomesta Lappeenrannan lisäksi muun muassa Tampereelta ja Turusta.

Toukokuussa Lappeenrannan museot osallistui ja edusti samalla myös kutsun saanutta Suomen museoliittoa Moskovassa suurilla Intermuseum-messuilla, missä Päivi Partanen piti myös puheenvuoron. Messujen ohella kävimme Suomen suurlähetystössä suunnittelemassa yhteisiä projekteja ja kiittämässä avusta näyttelynvaihtobyrokratiassa. Moskovan matkalla myös Kreml museoineen ja kirkkoineen tuli tutuksi. Allekirjoittanutta harmitti tosin se, että Lenin oli estynyt vastaanottamasta vieraita, koska ovet mausoleumiin olivat suljetut.

Intermuseum-konferenssin messuosasto Moskovan maneesissa. Kuva Satu Ståhlberg.

Alkuvuodesta Lappeenrannan museoiden ja Lappeenrannan musiikkiopiston maineikas MusArt, eli vauvojen musiikki ja maalaustyöpaja kävi jälleen kiertueella Moskovan Realistisen taiteen museossa ja Permin naivistisen taiteen museossa. MusArtin Venäjänkiertueen taustalla on Moskovan Suomen suurlähetystö.

Moskovan Pyhän Vasilin katedraali iltavalaistuksessa. Kuva Satu Ståhlberg.

Tammikuussa päättynyt Avojaloin – 10 elämää Karjalan Kannaksella –näyttely jatkaa elämäänsä kahden kiertonäyttelyn muodossa. Suomenkielinen kiertonäyttely aloitti Suomen kiertonsa keväällä ja venäjänkielinen jo helmikuussa. Venäjänkielinen Avojaloin –näyttely on ollut jo esillä Suomen Pietarin konsulaatissa, Pietari-Paavalin linnoituksessa, Viipurin Alvar Aallon kirjastossa, sekä Koiviston museossa.

Avojaloin-kiertonäyttely Alvar Aallon kirjastossa Viipurissa. Kuva Satu Ståhlberg. 

Tässä muutamia esimerkkejä Lappeenrannan museoiden kansainvälisestä toiminnasta kuluvana vuonna. Kansainvälinen aktiivisuus saa jatkoa, kun Mona Taipale lähtee suomalaisten museoiden edustajana Making Museomix -koulutukseen Ranskan Toulouseen marraskuussa. Myös MusArt on lähdössä Moskovaan myöhemmin marraskuussa.

Lappeenrannan museot on ihanan paikallinen eteläkarjalainen museo, mutta samalla myös upean globaali kansainvälinen toimija!



perjantai 14. lokakuuta 2016

Museomatkalla Pietarissa

Lappeenrannan museot järjestää aika ajoin matkoja kiinnostaviin ja ajankohtaisiin kohteisiin. Museomatkalla Pietarissa ollut Tuija Nyrhi kertoo kokemuksiaan syyskuisesta matkasta. Kuvat Riina Nurmio.

Museomatkalla Pietarissa

Perjantaina syyskuun 2. päivänä heti aamuyhdeksän jälkeen alkoi Lappeenrannan Matkakeskuksen luo kerääntyä reippaannäköistä porukkaa aikeenaan startata Lappeenrannan museoiden matkalle Pietariin. Meitä lähtijöitä oli reilut parikymmentä, ja oppaiksemme lähtivät museoiden puolesta Satu ja Riina.  Edessämme oli bussimatka - istumista siis tiedossa moneksi tunniksi - mutta määränpäässä odotti monta mielenkiintoista museota. Matkasääkin oli mitä mainioin. Sekin tuntui nyt syyskuun alussa suosivan matkaamme, vaikka kesä oli ollut sateinen ja harmaa.

Nevski Prospekt

Pietariin saavuimme vähän mutkikkaan matkan jälkeen sen verran aikataulustamme myöhässä, että normaalin hotelliin majoittumisen sijasta ajoimmekin ensi töiksemme suoraan kaupungille jaloittelemaan ja lounastamaan. Sitten suuntasimme ensimmäiseen retkikohteeseemme Pietarin pienoismallimuseoon, Petrovskaja Akvatorijaan. Vaikka meillä Lappeenrannassa on oma upea pienoismallimme vanhasta Viipurista, päihitti tämä vanhaa Pietaria kuvannut pienoismalli kyllä omamme mennen tullen. Se on kooltaan todella suuri, vesialueet ovat ihan oikeaa vettä, katulamput loistavat, hevoskärryt liikkuvat kaupungilla, savu tupruaa talojen piipuista jne. Nykytekniikkaa on siis käytetty hienosti pienoismallin toteutuksessa.

Osa Pietarin pienoismallia Akvatorijassa

Pienoismallimuseosta lähdettyämme oli lopulta aika majoittua hotelliin. Sen jälkeen itse kukin vietti iltaa omalla tavallaan ennen kuin oli aika painaa pää tyynyyn ja nukkua hyvin, jotta jaksaa seuraavan päivän koitokset.

Lauantaiaamu koitti upean aurinkoisena ja lämpimänä; oli hienoa lähteä tutustumaan museomatkamme pääkohteeseen, Pavlovskin palatsiin. Se sijaitsee n. 30 km Pietarista etelään. Aamu oli liikenteessäkin rauhallinen, joten lähestyimme palatsialuetta niin hyvissä ajoin, että saatoimme tehdä kierroksen Tsarskoje Selon eli nykyisen Pushkinin kaupungin alueella ennen määränpäätämme. Niin näimme ulkoapäin myös Aleksanterin palatsin ja vilahduksen Katariinan palatsista. Hienoa! Kierroksen jälkeen jatkoimme Pavlovskiin, jossa meidät otti vastaan paikan varajohtaja. Hän toimi paljolti myös oppaanamme siellä. Mukana oli kyllä pari muutakin opasta, ja kaikki he tuntuivat osaavan hyvin asiansa.

Pavlovskin palatsin piha

Pavlovskissa meitä pidettiin kuin kukkaa kämmenellä. Tunsimme olevamme todella odotettuja vieraita. Kiitos siitä kuuluu varmaan museoiden väliselle yhteistyölle. Näimme sellaisiakin paikkoja, joihin ei suinkaan kaikilla ryhmillä ole mahdollisuutta tutustua. Palatsi on iso ja upea ja sen puistoalue todella laaja, n. 600 hehtaaria. Itse asiassa se on Euroopan suurimpia puistoja, ellei peräti suurin. Tutustuttuamme palatsin julkisiin tiloihin kävimme lounastamassa palatsin ravintolassa, minkä jälkeen tutustuimme vielä keisarinna Maria Fjodorovnan yksityisiin asuintiloihin ja palatsin puistoon.

Maria Fjodorovnan työhuone Pavlovskin palatsissa

Pavlovskin palatsilla meillä menikin rattoisasti koko päivä. Paikka miltei mykisti meidät loistokkuudellaan. Paluumatka Pietariin hotellille meni kaikkea nähtyä ja koettua sulatellessa. Päivän pituudesta ja paljosta kävelystä huolimatta suurin osa porukastamme lähti vielä retken jälkeen joko kävelemään kaupungille tai risteilemään Fontankalle. Pitihän matkasta ottaa irti kaikki mahdollinen.

Säidenkin puolesta hienon alkumatkan jälkeen matkamme viimeinen päivä sunnuntai koitti sateisena ja harmaana. Harmaus ei kuitenkaan meitä haitannut, kun suunnistimme retkemme viimeiseen viralliseen kohteeseen, Shuvalovin palatsissa sijaitsevaan Fabergé-museoon. Se oli kaikkien muiden käymiemme paikkojen tavoin todella näkemisen arvoinen. Joidenkin mielestä se oli jopa matkamme upein kohde. Hyvin monet meistä varmasti jo ennestään tiesivät ja tunsivat Fabergén pääsiäismunat, mutta Fabergé on paljon muutakin. Sen me kaikki saimme nyt nähdä omin silmin.

Fabergé-museon aarteita 

Fabergé-museon aarteita

Fabergé-museon jälkeen meillä oli jäljellä enää kotimatka ja matkan varrella lounas Viipurissa. Alkumatkan ajan satoi välillä enemmän, välillä vähemmän, mutta saimmepa silti nähdä Terijoen hienot hiekkarannat ja uudet uljaat ”datsat”. Viipurissa pidetyn lounastauon aikana aurinkokin tuli taas esiin, joten loppumatka sujui hyvässä säässä ja kaikin puolin tyytyväisin mielin. Oli nähty upeita museoita Pietarissa. Kiitos siitä oppaillemme ja bussimme kuljettajalle Jarille, joka kyyditsi meitä tyynesti ja turvallisesti koko kolmipäiväisen matkamme ajan.

Tuija Nyrhi
Lpr


torstai 29. syyskuuta 2016

Latvian kulttuuriperintöä ihastelemassa



Latvian kulttuuriperintöä ihastelemassa

Osallistuin Itämeren linnojen ja museoiden yhdistyksen tapaamiseen 7.-10.9.2016. Association of the Castles and Museums around Baltic Sea -yhdistys perustettiin vuonna 1991. Yhdistyksen 26. yleiskokous ja konferenssi pidettiin Durben kartanossa Latvian Tukumsissa. Tapaamisen aikana tutustuttiin myös Rundālen palatsimuseoon, Bauskan ja Ventspilsin linnoihin sekä Kuldīgan kaupunkiin ja sen vasta-avattuun museoon.


Restauroitu Rundalen palatsi ruusutarhoineen


Tapaamisessa keskityttiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa yhteen kaikkia Itämeren alueen linnoja ja museoita koskevaan aiheeseen ja ensimmäiseksi teemaksi oli valikoitunut linnojen ja museoiden kokoelmat. Omassa puheenvuorossani pääsin kertomaan Lappeenrannan museoiden vuosi sitten avatusta Finna-näkymästä ja sen tuomista hyödyistä kokoelmatyössä.

Linnat ja museot kokoelmineen ja niiden tuhoutuminen toisessa maailmansodassa nousivat puheenvuoroissa, keskusteluissa ja vierailuilla keskeiseen osaan. Pohjoismaissa ja Virossa olemme tottuneet vannomaan konservoinnissa minimaalisen intervention nimeen, mutta Latviassa restaurointi ja tuhoutuneen rakennuskannan uudelleenrakentaminen näyttivät olevan suosiossa. Siinä missä meillä Suomessa on haluttu usein tuoda esiin menneisyyden erilaisia kerrostumia, Latviassa pahasti sodassa kärsineet linnat oli melko suoraviivaisesti haluttu palauttaa sotaa edeltäneeseen loiston aikaan.


Raunioiden konservointia Bauskan linnassa


Bauskan linnassa pitkä rakennusten restaurointityö ja osittain uudelleen rakentaminen oli saatu äskettäin päätökseen, ja nyt alettiin keskittyä rakennusten sisätilojen sisustamiseen. Bauskan lisäksi monien muidenkin vierailemiemme linnojen alkuperäinen esineistö oli tuhoutunut. Kiinnitin huomioni siihen, miten linnoihin ja museoihin hankittiin huutokaupoista samanlaista esineistöä, jota oli joskus ollut linnassa. Esineistön hankkimista ja rekonstruktioiden teettämistä oli edeltänyt varsin laaja ja huolellinen tutkimustyö. Sotaa edeltäneen historian vaiheiden korostunut vaaliminen jäi kuitenkin askarruttamaan minua. Vaikutti siltä, että sodan aiheuttamat tuhot ja traumat vaikuttivat edelleen ihmisten arvomaailmaan, mikä ilmeni tarpeena palauttaa kohteet sotaa edeltäneeseen tilaan. Neuvostoaikaa ei juuri museoissa ja linnoissa esille nostettu.


Vanhaa ja uutta rinnakkain Bauskassa


Tapaaminen konferensseineen ja vierailuineen oli onnistunut ja antoisa. Oli myös hienoa nähdä uusia kauniita paikkoja ja nauttia samalla Tukumsin museon henkilökunnan ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Omaan työhön liittyvät kysymykset, arvottamisesta, valinnoista, menneisyyden tallentamisesta, historian tulkinnoista ja menneisyyden esittämisestä saivat hetkeksi laajemman perspektiivin ja herättivät minut kotiin palattuani pohtimaan, mitä ja miten me haluamme kertoa omasta Lappeenrannan linnoituksestamme ja mitä haluamme jättää kertomatta.



Teksti ja kuvat: Reija Eeva, Lappeenrannan museot


tiistai 13. syyskuuta 2016

Good idea, Slovakia!



Lappeenrannan taidemuseossa avautui 7.9. kaksi slovakialaisen taiteen näyttelyä, Tasapaino - grafiikkaa, veistoksia ja maalauksia Slovakiasta sekä Kertovat viivat - piirtäminen nykytaiteessa.
Kertovat viivat -näyttelyn kuraattorit kertovat Elävä museo -blogissa näyttelyn rakentumisesta ja rakentamisesta Lappeenrannan taidemuseoon. Kuvat © Magazine X


Ivana Šáteková, Untitled



TELLING LINES in Lappeenranta

We are very glad to present eight young artists from Slovakia working primarily in the media of drawing at the exhibition Telling Lines in the Lappeenranta Art Museum. As curators of this exhibition and editors of Magazine X we try to provide a current picture of what is drawing nowadays and how it is expanding its field.


Jarmila Mitríková and David Demjanovič
Left: Tatransky satyr, Right: Totem


There is no doubt drawing plays an important role not only in visual arts, but also in the human history and culture. It surveys stories and thoughts of an individual and reflects society - such as drawings on the Astuvansalmi rock (our team went for a one day trip there during our stay in Finland), which were made five thousand years ago and they last until today to let us learn about history.


Astuvansalmi rock paintings


In Telling Lines we show works from Svetlana Fialová, Boris Sirka, Monika Pascoe Mikyšková, Ivana Šáteková, Rastislav Podhorský, Daniela Krajčová, Jarmila Mitríková and David Demjanovič, which are differently related to drawing. They use it as a recording or social communitacion
tool,  by their hands it is expanded into painting, comic art, sculpture, it is used as a representation of an attitude or opinion.


From the opening of the exhibition 6.9.


We are very grateful for all the help provided from the stuff from the museum and their nice welcoming, it was such a pleasure to meet Mikko Pirinen and every person in the museum. Also we would like to thank Andrea Ďurianová, our exhibition designer, for helping us building the show.


Milan Vagač, Mikko Pirinen, Slavomíra Ondrušová and Andrea Ďurianová


We invite you all to go to Lappeenranta Art Museum and see the exhibitions on Slovak modern and contemporary art!

Magazine X, 7th issue about obsession in drawing


This project was supported by Slovak Arts Council and Embassy of Slovak Republic in Finland.

Best,
Slavomíra Ondrušová and Milan Vagač

torstai 30. kesäkuuta 2016

Prosenttitaide täytti puistot tarinoilla

Prosenttitaide täytti puistot tarinoilla

Uudet hauskasti kumpuilevat Vapaudenaukio ja Paasikivenpuisto otettiin käyttöön 17.6.2016 kauniissa säässä. Puistoja rakennettaessa Lappeenrannan kaupunki järjesti laajan asukaskyselyn, jossa selvitettiin, minkälaisen puiston kaupunkilaiset haluavat. Yksi toive oli saada puistoon kuvataidetta. Puistoon päätettiin näin ollen hankkia prosenttiperiaatteen mukaisesti taidetta. Hankkeelle saatiin myös Taiteen edistämiskeskuksen erityisavustus. Perjantaina 17.6. veistokset odottivat paljastusta ja ihmisiä oli kertynyt paikalle oikein mukavasti.






Avajaisissa pidettiin asianmukaiset avauspuheet niin kaupunginjohtajan, teknisen lautakunnan puheenjohtajan kuin kulttuurilautakunnan puheenjohtajankin toimesta. Lappeenrannan kaupungin kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Olli Saarela viittasi puheessaan Unto Monosen säveltämään ja M.A. Nummisen sanoittamaan Naiseni kanssa eduskuntatalon puistossa -kappaleeseen. Hän toivoi, että puistoa käytettäisiin niillä kaikilla tavoilla, joiden takia kappale aikoinaan Yleisradiossa hyllytettiin. Näin kehottaessaan hän toivoi, että puistossa syntyisi uusia tarinoita.




Puistossa on luontevaa lukea tarinoita puiston laidalla sijaitsevasta maakuntakirjastosta lainatuista kirjoista. Tämän lisäksi puistoon liittyy tarinoita asukkaiden toivomien kuvataideteosten ansiosta. Puistoon on nyt pystytetty kuvanveistäjä Tiiu Anttisen, kuvanveistäjä Marjukka Korhosen ja taideseppä, kuvanveistäjä Antti Niemisen veistoksia. Hankkeessa julkisen taiteen asiantuntijana toiminut Kaakkois-Suomen Taiteen edistämiskeskuksen läänintaiteilija Outi Turpeinen kertoi omassa puheenvuorossaan hankkeesta ja esitteli taiteilijat ennen kuin kaikki veistokset paljastettiin vuoron perään.

Taiteilijat Antti Nieminen, Marjukka Korhonen, Tiiu Anttinen 
sekä läänintaiteilija Outi Turpeinen




Lappeenrantalaissyntyisen, Helsingissä asuvan kuvanveistäjä Marjukka Korhosen veistosryhmä Ydinperhe; sisko- ja velipuoli sijaitsee lähimpänä kirjastoa. Lähes kaksi metriä korkea maalattu pronssinen veistosryhmä käsittelee perheen, erityisesti ydinperheen olemusta ja ideaa. Kahdelle eri jalustalle sijoittuvista erikokoisista neljästä hahmosta kaksi punaista ovat selvästi pienimmät. He ovat kuitenkin tämän perheen vanhemmat. Suuri mustavalkoinen hahmo on perheen poika (velipuoli) ja pienempi omalla erillisellä jalustallaan oleva kelta-vihreä hahmo on perheen tytär (siskopuoli). Sen valmiimpaa tarinaa ei ole, vaan jokainen voi itse luoda tarinan tai tarinoita tämän perheen ympärille.  



Imatralla opiskellut ja Kouvolan Sippolassa työskentelevä Tiiu Anttinen on saanut inspiraationsa Kirsi Kunnaksen kirjasta Tiitiäisen tarinoita. Pronssisten veistosten nimet ovat Korvakas, Tohveli ja Vesihiisinen. Kaikki kolme erillistä hauskaa ja mielikuvituksellista veistosta sijaitsevat Paasikiven puiston puolella kauimpana kirjaston rakennuksesta.





Kirjaston läheisyydessä sijaitsee taipalsaarelaisen taideseppä, kuvanveistäjä Antti Niemisen Lukija -veistos. Teräksestä taottu ja galvaanisesti korroosiosuojattu veistos on aikuisen ihmisen kokoinen, mutta lukijana on ilmeikäs ja jollakin tavalla humoristinen hahmo, jonka voi nähdä luurankona, lintuna tai vaikka aivan puhtaana mielikuvitusolentona.


Minkälaisia syntejä Monosen ja Nummisen kappaleessa harjoitettiinkaan?



Teksti ja kuvat:
Mikko Pirinen, Lappeenrannan taidemuseo


perjantai 13. toukokuuta 2016

TET-harjoittelussa museolla

Kuluneella viikolla museossa oli kahdeksasluokkalainen TET-harjoittelija Saimi. Hän kertoo kokemuksistaan näin:

Hei kaikki lukijat!

Minua pyydettiin kirjoittamaan blogiteksti siitä, millaista on ollut TET-harjoittelijana täällä Lappeenrannan taidemuseossa.

Aloitan siitä kun tulin tänne. Työpäiväni piti alkaa yhdeksältä, mutta pelkäsin myöhästyväni, joten olin paikalla jo ennen puolta museon pääovien edessä. Sisälle päästyäni minut esiteltiin monille ihmisille, mutta unohdin kaikkien nimet heti kättelyn jälkeen. Aloitimme päivän juomalla aamukahvit (minun tapauksessani teet). Tämän jälkeen sain kiertää museon taidenäyttelyt läpi.
Iltapäivällä pääsin mukaan Kulttuuripolun kokoukseen, jonka jälkeen pääsin kotiin.


Olin todella innoissani ensimmäisen työpäivän jälkeen, ja odotin seuraavaa päivää, jolloin pääsisin mukaan Wolkoffin talomuseon kierrokselle.

Seuraavina päivinä olen saanut mm. tehdä mainosjulisteita museoiden yöhön, kiertää erilaisia museonäyttelyitä, olla myyjänä kirpputorilla ja autella museon työntekijöitä somen kanssa.


Olen pitänyt todella paljon täällä olemisesta: minua ovat aina kiinnostaneet historia ja kuvataide, ja täällä ne ovat yhdistyneet. Työympäristö on ollut mukava, minut on otettu hyvin vastaan.

Suosikkiasioitani täällä on ollut Wolkoffin talomuseolla käynti. Oli kiehtovaa käydä talossa joka eli kuin omaa elämäänsä, omassa ajassaan keskellä Kauppakatua.



Tämä kokemus on antanut minulle paljon, luulen esimerkiksi, että tulen käymään paljon useammin museossa tämän jälkeen.

Tässä oli minun ajatuksiani TET-viikostani. Kiitos, kun jaksoit lukea.

Terveisin TET-harjoittelija Saimi



Kuvat: Saimi

maanantai 2. toukokuuta 2016

Nykyisyyttä tallentamassa



Mitä tarkoittaa nykydokumentointi? Projektitutkija Jani Loijas kertoo!

Nykyisyyttä tallentamassa
  
Työskentelin huhtikuun ajan Lappeenrannan museoiden nykydokumentointiprojektissa, jonka keskeisenä teemana on rajaliikenne Nuijamaantiellä ja Lappeenrannan läpäisevällä Valtatie 6:lla. Mutta mitä nykydokumentoinnilla oikein tarkoitetaan? Kuvailisin sitä menetelmäksi (tai useiden menetelmien joukoksi), jolla kerätään ja tallennetaan tietoa ja kokemuksia nykypäivän elämästä, ilmiöistä ja tapahtumista. Nykyisyyttä on tallennettu kautta aikain, mutta museoiden ja yliopistojen käyttämänä tutkimustapana nykydokumentointi sai alkunsa 1900-luvun loppupuolella, kun ymmärrettiin, että tämän hetken ilmiöiden tallentaminen on tärkeää yhteiskunnan muutoksen yhä kiihtyessä. Tällä vuosituhannella nykydokumentointi on vakiintunut osaksi museoiden tehtäväkenttää ja sen merkitys on jatkuvasti kasvanut.

Rajaliikennettä kulkee runsaasti Etelä-Karjalan kautta, ja tällä seudulla siihen liittyvät ilmiöt – kuten vaikka nuijamaantien varteen viime vuosina ilmestyneet suuret hallimarketit – näkyvät ja tuntuvat selvästi, joten aihe on oivallinen nykydokumentoinnille. Taloon tultuani pohdin, miten lähteä työstämään tätä projektia? Yksi dokumentoinnin keinoista on valokuvaus, ja hetken ajatuksia pyöriteltyäni oli selvää, että hyvän kuvamateriaalin saaminen tässä projektissa on tärkeää. Projekti siis suorastaan vaati tekemään lyhyen road tripin (tai oikeastaan useampiakin).

Ensimmäisen kuvausmatkan päämäärä oli ajaa Nuijamaantien päästä päähän ja takaisin. Lähtiessä en tiennyt ollenkaan, mistä tai minkälaisia kuvia tulisi ottaa, vaan tarkoituksena oli kerätä materiaalia intuition avulla. Olen kulkenut Nuijamaantiellä aikaisemminkin, mutta en tutkijan roolissa. Ajatuksena oli nyt valokuvata, havainnoida ja saada yleiskuva Nuijamaantiestä mahdollisimman vähään ennakkotietoon nojaten, ja kuvata sellaista, mikä tuntuu sopivalta. Pyrin siis sysäämään aikaisemmat mielikuvani syrjään, ja lähestymään kohdetta tutkijana intuition ja havainnoinnin avulla.

Mukaan lähti museon valokuvaaja Tuomas, joka otti kymmeniä valokuvia. Tien päällä kävi nopeasti selväksi se, että käytännön syistä emme pystyneet pysähtymään läheskään aina, joten kuvaaminen piti useimmiten tehdä liikkuvasta autosta.

Nuijamaantielle johtavalla rampilla

Käytännön työnjako oli siis seuraava: minä ajoin, ja Tuomas valokuvasi. Ensimmäinen kiinnostava kuvauspaikka, jonne oli mahdollista pysähtyä, oli 6-tien ja nuijamaantien kupeessa oleva, kysymysmerkkinä edelleen pysyttelevä ”Ikean tontti”. Työmaa, jossa työt ovat seisahtuneet, ja joka odottaa parempia aikoja - myös vilkkaampaa rajaliikennettä - on kiinnostava, ja aiheeseen liittyvä kuvauskohde.


Näkymä työmaa-alueen portilta

Nuijamaantiellä kuvia tuli otettua tieliikenteestä itsestään sekä tien varrelta löytyvistä mielenkiintoisista kohteista, kuten kyrillisin kirjaimin painetuista mainoskylteistä. Niistä huomaa rajan läheisyyden ja venäläisten merkityksen tälle alueelle.


Tienvarsimainontaa Nuijamaantiellä



Liikennettä


Matka jatkui kuvia ottaen aina nykyiselle raja-asemalle saakka, jossa vietettiin ilmeisen hiljaista torstai-iltapäivää. Ennen kuin auton nokka kääntyi kohti Lappeenrantaa, kävimme vielä rajan pinnassa Nuijamaan kylällä täyttämässä kahvintarpeemme Disa’s fishin kahvilassa sekä ottamassa muutamia kuvia. Nuijamaalle palasimme vielä myöhemmin paikallisoppaan kanssa, ja pääsimme myös mielenkiintoiselle kierrokselle Rajavartiolaitoksen väen mukana, tämän ensimmäisen reissun ollessa pieni pintaraapaisu.


Nuijamaalta löytyvä kaksikielinen kieltotaulu


Paluumatkalla huomiomme kiinnittyi etenkin tien varteen viime vuosina ilmestyneisiin suuriin hallimarketteihin. Laplandia, Lidl, Rajamarket ja Disasin suurempi myymälä eivät ole ilmestyneet vahingossa nykysijoilleen, vaan ne ovat halunneet saada oman osansa rajaliikenteen myötä lisääntyneestä asiakasvirrasta, joka tosin nyt tuntui olevan laskusuhdanteessa. Kaikissa kaupoissa mainonta on kaksikielistä, korostetuimmin venäläisyys tuntui huokuvan Laplandia marketista, sekä Disasista. Niiden parkkipaikoilla olleet autot olivat myös suurimmaksi osaksi rajanaapureidemme pitkäkilpisiä kulkuvälineitä.


Mustolan Disa´s Fish


Ensimmäinen nykydokumentointimatka Nuijamaantiellä antoi minulle osviittaa siitä, miten merkittävä vaikutus rajaliikenteellä on etenkin seudun elinkeinoelämälle, ja mitä odotuksia siihen on ladattu. Lappeenranta on erityisessä asemassa sijaintinsa ansiosta, ja rajaliikenteen vilkkaus tai hiljaisuus tuntuu vaikuttavan suoraan moniin täällä tehtäviin investointeihin. Havaintojeni lisäksi museo sai kuvamateriaalia, jota sittemmin on kertynyt useita satoja kuvia tätä ensimmäistä reissua seuranneilla roadtripeillä, jotka ovat ulottuneet aina Imatralta Taavettiin ja rajavyöhykkeelle Nuijamaalla.


Jani Loijas, projektitutkija